La Pâque tranquille et la vie vraiement quotidienne

Bonjour mes amis! :) Tästä teksitistä tulee lyhyt ja ytimekäs - lupaan ja vannon. Olen huomannut, että yleensä tekstini ovat hervottoman kokoisia sepustuksia kaikesta turhasta, mutta asiaa tuntuu aina vain riittävän. Tämän kirjoituksen asiasisältö ja kuulumisten summaus on: laiskuus on hyvästä ja ulkomaillakin eletään arkea. Lyhyestä virsi kaunis: en ole viime aikoina tehnyt oikein mitään ihmeellistä, nauttinut vain olostani keväisessä Keski-Euroopassa.

Pääsiäinen oli ja meni. Sää oli kaunis, lämpötila 25 astetta ja aurinko paistoi. Muiden paikallisten tapaan minäkin sain raahattua itseni kaupungin keskuspuistoon ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjaa. Ostin tätä tarkoitusta varten piknikhuovankin. Auringonpaiste lämmitti sekä ihoa että mieltä ja siitä nautiskellessa kului pitkäperjantai ja lankalauantai. Perjantaina nautiskelin myös itsevalmistamastani herkkuruoasta: lampaankyljyksiä punaviinikastikkeessa, paistettuja yrittiperunoita ja palanpainikkeeksi kylmää rosé-viiniä. Oikein herkullinen ateria. <3 Pääsisäissunnuntaina kävin ranskankielisessä messussa Luxemburgin Notre Dame -katedraalissa. Kaunis tilaisuus ja kirkko oli täynnä. Katolisessa messussa on sitä jotain. Ehkä se on rituaalisuus, joka minua katolisessa kirkkokulttuurissa viehättää. Ristinmerkit, kättelyt, kumartelut jne. Kaikki tuo rauhoittaa mieltä ja luo jumalanpalvelukseen selkeän rytmin. Ainoa miinus messussa oli käsiohjelemien puuttuminen, sillä koskaan ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi Isä meidän -rukous ja uskontunnustus ovat ranskaksi kiitettävän vaikeita ja tuplasti haasteellisempia, jos ei koskaan ole kyseisiä litanioita ranskaksi lukenut tai lausunut. Niinpä mutisin kirkossa omiani parhaani mukaan uskontunnustuksen kohdalla. Pääsiäismaanantai meni vain lomaillessa. Minulla oli suuret suunnitelmat lähteä pääsiäisenä käymään Luxemburgin herttaisissa pikkukylissä, mutta en sitten jaksanut. Johtuu varmaan myös siitä, että tiedän toukokuun olevan reissausta täynnä ja pääsiäisenä sain kerätä voimia tuleviin koitoksiin.

Viikkoa ennen pääsiäistä ihana ystäväni Minna Hautala poikkesi luonani kylässä. Minna saapui Utrechista, Hollannista bussi-juna -yhdistelmällä Brysselin kautta. Meillä oli oikein mukavaa Luxin ihmeitä katsellessa ja kuulumisia vaihtaessa. Leikimme turisteja, söimme herkullisia leivoksia ja juustoja sekä saimme ikuistettua itsemme erään polttariporukan valokuvakansioon. Kyseiset pojat olivat yhtä kekkulissa kuin suomalaiset konsanaan, joten ehkä alkoholinkulutus on kaikkialla maailmassa samanlaista. Polttarit ainakin muistuttivat suomalaisia vastaavia menosta ja meiningistä päätellen erehdyttävän paljon. Patjan Minnan majoitusta varten sain lainaan iki-ihanalta paikalliselta Suomi-kontaktiltani Tuulialta. Patja on hyvässä tallessa ja odottaa vieraita, joita saapuu touko- ja kesäkuussa lisää. On hauska saada vieraita tänne, sillä Luxemburg on paikka, jonne harva suomalainen eksyy, ellei varta vasten tule tänne jotakuta tapaamaan tai töihin. Turisteja on kaupungissa ihan kiitettävästi, mutta ei täällä mistään turistirysästä voi puhua, vaikka nähtävää kaupungissa toki onkin. Tervetuloa siis käymään, mikäli kiinnostaa! Patja on käytettävissä kesäkuun loppupuolelle saakka. :)

Muuten aika on kulunut lenkkeillessä, töissä ja Pariisiin valmistautuessa. Paljon paperisotaa on edessä sekä muuton että paikoilleen asettumisen osalta. Hiukan jo etukäteen hirvittää ranskalainen byrokratia, joka lievästi sanottuna on mutkikasta. Olen kuullut kauhujuttuja pitkistä prosesseista ja ynseistä virkailijoista. Toisaalta ja onneksi olen saanut paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä paperiasioiden hoitamista varten. Ja onneksi pääsen tutustumaan ranskalaiseen byrokratiasirkukseen vasta kesällä, saan kerätä voimia tuleviin taisteluihin kaikessa rauhassa. :)

Ensi viikonloppuna jätän Luxin hetkeksi rauhaan ja siirryn päiväksi muutamaksi Espanjan auringon alle. Tai ehkä pitäisi kirjoittaa Katalonian auringon alle, koska matkakohteenani on Barcelona. En ole aiemmin kyseisessä kaupungissa vieraillut, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. Barcelonan lentokentällä olen joskus istuskellut pari tuntia, mutta itse kaupunki on suhteellisen vieras. On siis mukava päästä ihan uuteen paikkaan turistia leikkimään sekä espanjaa puhumaan. Sekä tietenkin syömään tapaksia ja juomaan viiniä. :) Samalla saan tavata pikkuveljeni ja kälyni, jotka ovat Espanjaa kiertämässä. Barcelona on heidän reissunsa päätepiste ja minulle mukava matkakohde pitkäksi viikonlopuksi. Espanjan ihmeitä on siis luvassa seuraavalla kirjoituskerralla.

Eipä tällä kertaa tämän ihmeempiä. Arkista aherrusta Luxemburgissa. Töitä, ruokaostoksia, pyykkäystä, siivousta, satunnaisia turistikierroksia. Näistä kaikista on kevääni Luxemburgissa tehty ja hyvä niin. Matkustaminen on kivaa, mutta välillä todella rankkaa. Siksi on hyvä saada välillä olla kotona - oli koti sitten Suomessa tai ulkomailla. Luxemburg on tämänhetkinen kotini ja siksi täällä on ollut hyvä olla, vaikka väliaikaisuuden tunne ajoittain vaivaakin. Toisaalta, kuten joku viisas on todennut: "väliaikaista kaikki on vaan". Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Ensi viikolla halataan ja tavataan. A bientôt mes cheris! :) XXX

Eléction parlamentaire, quelques visites à l'étranger et la vie estival

Salut mes amis! :) Jälleen on aika lentänyt kuin siivillä, joten siksipä kartoitan kuluneet tapahtumat viime viikkojen varrelta ennen kuin informaatiotulva yllättää. Viimeiset viikot ovat kuluneet ennen kaikkea työkiireiden, mutta myös vapaa-ajan puuhien merkeissä hurjaa vauhtia. Joten pidemmittä puheitta on va commancer...

Viime viikon juttu numero yksi oli eduskuntavaalien ennakkoäänestys, joka piti lähetystön vilkkaana. Porukkaa kävi tasaiseen tahtiin kaikkien neljän äänestyspäivän aikana ja lopullinen saldo oli 430 äänestäjää. Luxemburgissa asuu reilut tuhat suomalaista ja äänestäjiä saapui paikalle myös Belgiasta, Saksasta ja Ranskasta, joten äänestysprosentti oli ihan mukava. Meillä oli veikkaus siitä, kuka henkilökunnasta arvaa äänestäjien lukumäärän oikein ja minä osuin lähimmäksi 428 äänestäjän arvauksellani. Palkinnoksi kaukonäköisyydestäni saan ilmaisen lounaan. Ei ollenkaan huono diili ruoan ystävälle. :) Vaalien aikana minä toimin vaalitoimitsijana eli otin äänestäjiä vastaan, leimailin äänestyskuponkeja ja allekirjoittelin ilmoittautumislomakkeita. Oli hauska kokemus olla töissä vaaleissa ja samalla nähdä suomalaisten koko kirjo Luxemburgissa. Valtaosa täällä olevista maanmiehistämme on töissä EU-instituutioissa, mutta joukkoon mahtuu myös vanhempaa väkeä ajalta ennen EU:ta. Eräskin suomalainen varttuneempi herrasmies oli asunut täällä jo 40 vuotta. Pieneksi kansaksi suomalaiset matkustavat ja muuttavat ulkomaille yllättävän suurella volyymilla, sillä lähes kaikkialta löytyy suomalaisia. Luxemburgissa heitä riittää ja oli hienoa huomata, kuinka vaalit saivat heidät äänestemään ja vaikuttamaan kotimaan asioihin, vaikkei pysyvä koti enää Suomessa olisikaan. Kansalaisvaikuttaminen siis kunniaan ja isänmaan rakkaus ennen kaikkea. :)

Toinen työhön liittyvä kiinnostava seikka on, että ulkoministerimme Alexander Stubb piipahti alkuviikosta täällä kokoustamassa. ei siis lähetystöllä, vaan Luxemburgissa EU:n ulkoministerikokouksessa. En siis saanut kunniaa tavata kiireistä ministeriämme, mutta on hauska tietää, että hän välillä eksyy tähänkin osaan Eurooppaa. Muuten töissä olen palautumassa arkirutiineihin vaalihässäkän jälkeen ja valmistaudun kevään tuleviin koitoksiin, josta en vielä mainitse sen enempää. Kaikkea kivaa on kuitenkin tiedossa kuin myös Pariisiin valmistautumista sekä henkisesti että konkreettisesti. Muutto Ranskaan on edessä kesäkuun loppupuolella ja sitä olen pikkuhiljaa alkanut ajatuksen tasolla jo valmistella. Olen myös konkreettisesti pohjustanut tulevaa muuttoa asuntoa metsästämällä ja selvittelemällä työelämävalmennuskuvioita UNESCO:n kanssa. Kaikki aikanaan, mutta suunnitelmallisena ihmisenä aloitan valmistutumisen jo näin hyvissä ajoin.

Arki Luxemburgissa on sujunut tasaiseen tahtiin. Listojen ystävänä kirjaan tähän ylös arkisia asioita luettelon muodossa ja pienillä kommenteilla varustettuna. s'il vous plaît:

- Kissavahtius Part II: Olin viime viikolla jälleen Longwyssa Tuulian kissoja kaitsemassa. Gustave ja Eddie olivat yhtä suloisia kuin ennenkin ja kietoivat minut tiiviisti pikkutassujensa ympärille. Muutenkin oli virkistävää jälleen poiketa Ranskassa, vaikka onkin ihanaa asua Luxin kaupungissa ja välttyä pitkiltä työmatkoilta. Longwy tuntui tästä huolimatta oikein kotoisalta ja kissavahtius on kiitollisuudenvelan takaisinmaksua, mutta myös suuri ilo ja etuoikeus, josta eläinrakkaana ihmisenä nautin suuresti.

- Kesäinen sää: Enää lämpötila ei ole kahdenkymmenen asteen korvilla, mutta koko viime viikon ja viikonlopun kylläkin. Tuntui kuin olisi elänyt Suomen alkukesää kaikkien kukkien, tuoksujen ja lämpöisen auringonpaisteen keskellä. Kyllä kesä on ihana asia ja Keski-Euroopan ilmasto sopii minulle kuin nenä päähän. Pohjoiseen kevääseen ei siis ole ikävä, vaan viihdyn mitä mainioimmin täällä leudommilla leveysasteilla. Jopa lämmin sadepäivä oli aivan ihana kokemus, sillä maa tuoksui kukilta je kesältä sadepisaroiden ropistessa hiljaa maahan. Sielu, mieli ja keho nauttivat kesästä.

- Luxemburgin sosiaaliturvatunnus: Tai jonkinlaisen vastaavan kansallisen identiteettinumeron sain, kun postiluukusta tipahti kirje maahantuloilmoittautumisen seurauksena. En tiedä, mitä tulen kyseisellä numerolla koskaan tekemään, mutta taidan nyt kaikkien sääntöjen ja lakien mukaan virallisesti asua täällä. Outo tunne. :)

- Luxemburgin korkea elintaso: Tästä aiheesta olen paasannut jo aiemmin, mutta todettakoon vielä kerran, että luxemburgilaiset ovat yksi maailman vauraimmista kansakunnista. Esimerkiksi sopii mainita bussikuskien palkka, joka kuulemma on 4000€/kk. Ja lapsilisät ovat täällä Suomea (ja montaa muuta maata) paremmat. Lapsiperheitä myös tuetaan muilla tavoin, sillä lapsista saa verohelpotuksia. Jos perheessä on vähintään neljä lasta, niin palkasta ei mene veroa lainkaan. Äitiysloma ei ole hyvällä mallilla, mutta täällä äidit jäävätkin lasten kanssa usein kotiin. Ja mikäs on jäädessä, jos puoliso tienaa keskimäärin noin 4000-8000€/kk. Minä ja minun alle 1000€ palkkani olemme reippaasti alle köyhyysrajan tässä maassa. Hassua, sillä en koe olevani köyhä. Hintataso maassa on kuitenkin oikein kohtuullinen, joten vähemmälläkin rahalla pärjää hyvin - etenkin, koska ruoka on edullista. Silti sanoisin, että valtaosa tämän maan ihmisistä on hyvinkin varakkaita, mikä näkyy katukuvassa kalliina autoina ja merkkivaatteina. Aito Louis Vouitton joka toisen naisen käsivarrella ei ole mikään harvinaisuus ja pukumiehiä kalleissa Armaneissaan on kaikkialla. Että näin Luxemburgissa.

- Naapurin karitsa: En tiedä, onko kyseessä Maijan karitsa (huono vitsi, teidän!) vai mikä, mutta naapurin pihalla asuu pieni ja villava karitsa, joka määkii päivittäin suureen ääneen. Silmäni levisivät lautasen kokoisiksi, kun tajusin kummallisen määkinän lähtevän karitsasta. Kyseinen otus on oikein suloinen, mutten vieläkään ymmärrä, miten se voi asua jonkun omakotitalon takapihalla keskellä kaupungin keskustaa. Lisäksi naapurissa tai jossain kotitaloni lähellä on kukko, sillä aamuisin kuuluu tasaiseen tahtiin kieuntaa niin, että koko naapurosto raikaa. tämä ei kuulemma ole Luxemburgissa kuitenkaan mitenkään kummallista, sillä Euroopan komission ja parlamentin rakennusten vieressä on hevoslaidun ja Kirchbergissä löytyy lammastilaa ja kanalaa koulujen lähistöltä. Tervetuloa siis yhteen EU:n pääkaupungeista ja suureen metropoliin. :) Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, josko karitsa mystisesti katoaa pääsiäisen koittaessa. Itsekin ajattellin, että siitä saisi oivan paistin pääsiäispöytään. Taidanpa mennä terottamaan lihakirveeni valmiiksi... :)

- Iloista postia Suomesta: Tätä saapui sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Kuvaannollisesti siinä mielessä, että eräs läheinen ystäväpariskuntani sai terveen ja potran esikoistyttären viikko sitten. Onnea vielä koko perheelle uudesta tulokkaasta! <3 Konkreettisesti siinä mielessä, että rakkaat vanhempani postittivat minulle kesävaatteita ja laittoivat mukaan pakettiin suomalaista karkkia. Lakritsi popisittiin heti parempiin suihin, mutta Mariannet jemmasin. Sen sijaan töissä saamani salmiakkipussi tyhjenee parhaillaan kovaa vauhtia. Missään muualla kuin Suomessa ei osata karkkien jaloa valmistustaitoa.

- Kielikukkaset: Näitä riittää. Leivoin muun muassa sämpylöitä leivinjauheeella, koska luulin levure chimiquen tarkoittavan kuiva hiivaa (levure = hiiva). Teitittely tuottaa vaikeuksia vieläkin, onnistuin vahingossa sinuttelemaan yhdessä työkokouksessa ulkomaalaista diplomaattia. Käytän välillä vääriä termejä ja saan aikaan hämmennystä, kuten toissapäivänä yhtä työsähköpostia kirjoittaessani. Kommellusten keskellä myös kehitystä on päässyt tapahtumaan, sillä osasin antaa turistineuvontaa ranskaksi tien kysyjälle. Lisäksi olen oppinut muutaman sanan luxemburgin kieltä: moien tarkoittaa päivää ja äddi merkitsee näkemiin.

Arkisen aherruksen lomassa olen ehtinyt myös nauttia kulttuurista ja matkustelusta. Viime perjantaina olin nimittäin La Philharmoniessa eli paikallisessa Finlandia-talossa kuuntelemassa Luxemburgin filharmonista orkesteria. He soittivat Haydenia, Mahleria ja Stravinskya. Konsertti oli oikein vaikuttava ja oli ihanaa pitkästä aikaa kuunnella livenä klassista musiikkia. Suuren orkesterin soittamana siinä on aina jotain niin taianomaista, kuinka musiikki luodaan täysin akustisesti ja vanhat sävelet eivät koskaan menetä tenhoaan. Kuinka monesta nykykappaleesta voi sanoa samaa, kysyn vain.

Viikonloppu puolestaan sujui turisteilun merkeissä, sillä kävin lauantaina Metzissa Ranskan puolella ja sunnuntaina piipahdin Trierissä Saksassa. Edellinen sijaitsee noin 70 km Luxemburgin kaupungista etelään ja jälkimmäinen on noin 50 km Luxemburgin kaupungista itäkoilliseen. Molemmat kaupungit olivat erittäin hurmaavia ja herttaisia vanhoine rakennuksineen, villkaine katuineen, pitkine historioineen ja kauniine maisemineen. Aurinko paistoi, tunnelma oli viehättävän keskieurooppalainen ja mieli oli korkealla. Molempiin kaupunkeihin pääsin kätevästi ja suoraan paikallisjunalla eikä reissu myöskään ollut hinnalla pilattu, sillä menopaluulippu Metziin maksoi 16€ ja sama matka Trieriin 8,40€. Ranskassa oli mukava puhua ranskaa ja Saksassakin mongertelin muutaman sanan osaamiani saksalaisia arkisanoja, joiden avulla sain ruokaa ja muuta välttämätöntä. Metzissa vaikuttavinta oli vanha katedraali sekä kaupunkia halkovan joen varsi. Trierissä puolestaan tykästyin katedraaliin sekä roomalaisten aikaisiin raunioihin. Trier on siis perustettu Rooman valtakunnan ulottuessa Germaniaann saakka ja varhaisimmat rakennelmat ovat peräisin 100-luvulta jKr. Oli mukava piipahtaa ulkomailla ja junassa matkatessani saatoin vain ajatella kuinka onnekas ja etuoikeutettu olen, kun saan asua ja olla täällä. Eurooppa on niin kaunis ja monipuolinen. Voimme olla rakkaasta ja vanhasta mantereestamme ylpeitä, sillä se on äärettömän monipuolinen ja mielettömän akunis manner.

Sunnuntaipäivän lopuksi sivistin itseäni Luxemburgin Notre Damen katedraalissa, jossa Tuulian kuorolla oli pienimuotoinen konsertti katedraalin kryptassa. He lauloivat Bachin kantaatteja, jotka olivat upeaa kuultavaa. Konsertin jälkeen katedraalissa vietettiin viikkomessua ja siihen osallistuin mieluusti. Tällä kertaa messu oli vain kolmikielinen (ranska, saksa ja luxembourg) ja täytyy sanoa, että hallitessani ainoastaan yhden kielen puhuttujen kielten joukosta, minulla oli lieviä vaikeuksia pysyä messussa kärryillä. Kokemuksena se oli kuitenkin mahtava ja katolinen messu tuntuu muutenkin kiehtovalta ja hengelliseen arkeeni sopivalta. Messun jälkeen Tuulia ja minä avasimme terassikauteni nauttimalla lasilliset Luxin vanhassa kaupungissa täpötäyden ravintolan terassilla. Rosé-viini maistui taivaalliselta ja kesä tuntui olevan taas askelen lähempänä.

Tässäpä taas tämänkertaisia kuulumisia. Elämä Luxemburgissa sujuu todella mukavasti ja olen kaikin puolin todella onnellinen arjestani ja elämästäni täällä. Pariisi kuitenkin siintää jo mielessä, joten siinä mielessä täällä oleminen tuntuu hiukan väliaikaiselta. Väliaikaisuus kuitenkin tuntuu hyvältä, joten siksikin elämä hymyilee ja antaa suopeasti lahjojaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Voikaa hyvin kaikki, missä ikinä olettekin ja muistakaa: je vous aime! XXX