La conquête du monde (ou Luxembourg) continue

Bonjour tout le monde! :) Viimeisimmistä Luxemburg-kuulumisista on jo vierähtänyt kiitettävästi aikaa, joten otetaan vahinko takaisin ja mennään pidemmittä puheitta suoraan asiaan eli viimeaikaisiin seikkailuihini.

Kevät täällä Luxemburgissa on sujunut hyvin ja aika on kulunut hurjaa vauhtia. Pian onkin aika sanoa hyvästit Luxemburgille ja siirtyä astetta etelämmäksi eli Pariisiin. Ennen tulevaa muuttoa olen kuitenkin yrittänyt ottaa pientä loppukiriä Luxemburgiin tutustumisessa ja onnistunutkin tässä aika hyvin. Kuluneen kuukauden aikana olen nähnyt Luxemburgin monipuolsiuuden, sillä pari viikkoa sitten piipahdimme Tuulian kanssa tutustumassa Luxemburgin viinialueeseen eli Mosel-joen laaksoon maan itäosissa. Viime viikonloppuna vuorossa puolestaan oli sukellus Luxemburgin historiaan ja pohjoisosiin, jota jylhät kukkulat ja komeat maisemat värittävät. Lisäksi olen ehtinyt välissä poiketa Suomessa pikavisiitillä ja tutustua myös Ranskaan ja Lorrainen alueeseen sen pääkaupungissa Nancyssa. Kiirettä on siis pitänyt ja suunnitelmissa on vielä monenmonta nähtävyyttä, jotka pitäisi katsastaa.

Jo aiemmin olen kirjoittanut, kuinka Luxemburg on pieneksi maaksi täynnä kaikkea erilaista. Tämä pätee sekä maisemiin että maan kulttuuriin. Kieli vaihtuu alueen mukana ranskasta saksaksi ja luxemburgin kieli värittää kaikkea elämää kahden suuremman kielen välissä. Viinialueen komeat maisemat kumpuilevine rinteineen tarjoavat ihanteellisen tavan tutustua maan maatalouselämään, sillä viinintuotanto on yksi Luxemburgin (pää)elinkeinoista. Tuulian kanssa kävimme Grevenmacherin kylässä, jossa on Bernard-Massardin viinitila, jossa valmistetaan Luxemburgin ikiomaa shamppanjaa eli crémantia. Viinitilakierros eli tutustuminen talon viinikellariin maksoi 6,5€ per pää ja siihen sisältyi kaksi lasillista talon shamppanjaa. Paikka oli hurmaava ja viini vei kielen mennessään. Tuulia oli myös superihana ja ajelutti minua jokilaakson kauniissa maisemissa, jotta saatoin napsia kuvia viinitiloista ja Mosel-joesta. Sää suosi sunnuntaista retkeämme, sillä lämpötila oli 27 astetta ja aurinko paistoi. Täydellinen retkipäivä viinikulttuurin saloihin, sillä mikään ei rentouta mieltä samalla tavalla kuin kylmä shamppanja aurinkoisella terassilla hyvässä seurassa. :) Kotiinviemisinä mukaan lähti muutama pullo paikallisia väkijuomia sekä piknik-kassi, johon mahtuu viinipullo aurinkoista puistoretkeä ilahduttamaan.

Viinitilakierroksen välissä vierähti pari viikkoa ennen kuin pääsin tutustumaan Luxemburgiin lähemmin. Tähän tarvittiin Suomi-vieras Hanne, lukioaikainen ystäväni, joka tuli luokseni muutamaksi päiväksi viime viikolla. Lauantaina lähdimme käymään ulkomailla eli teimme päiväretken Ranskaan Nancyn komeaan kaupunkiin. Nancy, joka sijaitsee noin 110 km Luxemburgista etelään, on vanha Lorrainen herttuan (tai jonkun vastaavan) pääkallopaikka, sillä siellä kulta kimalsi komeissa rakennuksissa ja vanhoissa palatseissa. Aurinko paistoi tälläkin reissulla ja päällimmäinen kuva kaupungista jäi positiiviseksi, sillä vihreät puistot, vanhat rakennukset, vilkkaat kadut ja opiskelijaporukan riehakas mielenosoitus oikeuksiensa puolesta tarjosivat oivan kurkistuksen Nancyn arkeen. Erityisesti puistossa nautittu italialainen jäätelö sekä halpa junamatka (15€ per pää meno-paluulippu) jättivät makean maun suuhun.

Sunnuntaina sitten tutustuimme Hannen kanssa tämän hetkiseen asuinmaahani Luxemburgiin ja junailimme itsemme kiskoja ja maantietä pitkin Viandenin ja Clervauxin pikkukyliin. Kumpikin oli herttainen, pieni ja kuuluisa vanhasta linnastaan. Vianden, joka sijaitsee aivan Saksan rajalla Luxemburgin koillisosassa, oli täynnä turisteja. Kylän vetonaula on keskiaikainen linna, jossa Viandenin herttuat ovat asuneet 100-luvulta lähtien. Linnan vanhimmat osat ovat peräisin Rooman valatkunnan ajalta 300-450-luvulta. 1800-luvulla linna päästettiin pahasti rappeutumaan, mutta suurherttua Jeanin aloitteesta linna kunnostettiin entiseen loistoonsa 1970-luvulla. Linna oli mukava tapa tutustua Luxemburgin historiaan, sillä se tarjosi hyvän poikkileikkauksen Luxemburgia hallinneista kansoista sekä maan aloista keski- ja uudella ajalla. Linna on ilmeisen kuuluisa, sillä siellä ovat vierailleet useat valtion päämiehet ja kuninkaalliset (mm. kuningatar Silvia) ja onpa siellä kuvattu elokuviakin.  Viandenin kylästä löytyi hauska yllätys Finnshopin eli Suomi-kaupan muodossa. Kyseinen putiikki möi suomalaisia käsitöitä ja muuta tavaraa perinteisemmän Luxemburg-matkamuistokrääsän ohella.

Viandenista matka jatkui bussilla halki mutkittelevien vuoristoteiden (ei täällä oikeasti vuoria ole, mutta korkeita kukkuloita riittää) kohti Clervauxin kylää, joka sijaitsee Luxemburgin pohjoisimmassa osassa. Clervaux on kuuluisa linnastaan ja benediktiiniluostaristaan sekä siitä, että se on ollut Ardennein taistelun keskeinen asemapaikka toisen maailmansodan aikana. Clervauxin vapauttivat amerikkalaiset joukot vuonna 1944 saksalaisten miehityksestä ja tätä suurta tapahtumaa kylässä muisteltiin sekä näyttävän muistomerkin (sotilas seisoi kivipaasin päällä ja USA:n lippu liehui rinnakain Luxemburgin lipun kanssa) että Ardennein taistelulle omistetun museon avulla. Museo oli pieni ja ahdas, mutta täynnä kaikkea autenttista ja kiinnostavaa tavaraa toisen maailmansodan ajoilta. Näytillä oli niin univormuja, mitaleja, aseita, villasukkia, laskuvarjoja, Raamattuja kuin ammuslaatikoita, ohjuksia, lippuja, ensiaputarvikkeita ja kaasunaamareitakin. Kiinnostavimpia esineitä olivat mielestäni USA:n armeijan painotuotteet eli ranskan ja saksan sanakirjat, romaanien armeijaversiot (kirja oli erimallinen kuin pokkarit yleensä ja kaiketi sisältöäkin oli muokattu) ja ohjekirjat, kuten "Tiedä oikeutesi, jos tulet vangituksi". Sotahistorian lisäksi poikkesimme Clervauxin katedraalissa ja päivittelimme Hannen kanssa sitä, kuinka niin rauhallinen kylä on voinut olla taistelutantereena toisessa maailmansodassa. Muutenkin on vaikea käsittää, että 70 vuotta sitten toinen maailmansota riehui maassa valtoimenaan ja armeijat ovat marssineet kaduilla. Koehtova ja jännittävä ajatus, joka tarjoaa historiafriikille paljon pohdittavaa ja nähtävää Luxemburgissa.

Jatkuvan ulkomailla ja nähtävyyksillä juoksemisen ohella olen ehtinyt nauttia kulttuurista elokuvien ja Luxemburgin nykytaiteenmuseon avulla. Lisäksi olen tehnyt kaikenlaisia sekalaisia huomioita maasta ja sen kulttuurista. Tässäpä siis jälleen kerran listaus viime aikaisista havainnoistani Luxemburgiin liittyen:

- helle: Aurinko paistaa ja kesä on täällä. Tämä ei kuitenkaan ole maatalouden kannalta hyvä asia, sillä kuivuus koettelee niin Luxemburgia kuin Ranskaakin. Toivottavasti sadetta saadaan pian, jottei ruoan hinta nouse huonon satokauden takia pilviin.

- naapurin karitsa: Ei joutunut pääsiäispaistiksi, vaan ilmeisesti elää ja voi hyvin. Viime aikoina karitsaa ei kuitenkaan ole näkynyt eikä kuulunut, joten epäilen sen siirtyneen joko päivällispöytään kunniavieraaksi tai lähteneen kesälaitumille maaseudun rauhaan.

- kohteliaata autoilijat: Luxemburgissa yhdeksän kymmenestä autoilijasta päästää jalankulkijan yli suojatien kohdalla.

- avoautot: Niitä riittää ja ne ovat toinen toistaan hienompi. Taas yksi osoitus Luxemburgin vauraudesta ja maan mukavasta säätilasta.

- flirtti: Sitä harrastetaan ja se on iloista ja kevyttä, välillä suoraakin. Tulee hyvä mieli. :) Suomalaiset voisivat ottaa oppia!

- EU: Elää ja voi hyvin ainakin Luxemburgissa. EU:ta juhlistettiin täällä näyttävästi Eurooppa-päivän 9.5. tiimoilta. Lauantaina 7.5. vanhassa kaupungissa nimittäin järjestettiin koko päivän kestänyt tapahtuma, jossa kaikki EU-maat esittelivät omaa maataan ja kulttuuriaan. Minäkin olin paikalla Suomea edustamassa ja jaoin kaikenlaisia esitteitä Suomesta kiinnostuneille. Kävijöitä riitti ja eniten kiinnostivat suklaa (tarjolla oli maistiaisia) sekä Lappi, Helsinki ja joulupukki. Tapahtuma oli oikein hauska ja on sitä huonompiakin työpäiviä ollut kuin istua ulkona auringossa, syödä kakkua ja kuunella ilmaista live-musiikkia. EU on ainakin minusta hyvä asia. :)

- ranskan kieli: Kielitaitoni kehittyy koko ajan, vaikka takapakkiakin tulee. Masentavin hetki oi vierailu Eurooppa-oikeuden seminaariin, jossa en ymmärtänyt oikeastaan mitään. Aiheena tosin Eurooppa-oikeus, jonka termit ovat minulle tuntemattomia suomeksi saati sitten ranskaksi. Voitokkain hetki sen sijaan oli Eurooppa-päivänä, jolloin selitin ranskalaiselle miehelle ummet ja lammet Suomen nähtävyyksistä ranskaksi, niin että hän ymmärsi kaiken - tai ainakin suurimman osan. :)

- ruoka: On täällä superhyvää ja sitä on tarjolla vähän liiankin kanssa. Erityisesti voi, patonki, leivonnaiset, juusto ja viini ovat viimeaikoina maistuneet. Suosikkejani ovat camembert-juusto ja rosé-viini. Paras ateria on ollut Eurooppa-oikeuden seminaarissa, jossa lounas oli kolmen ruokalajin gourmet-ateria. Tarjolla oli myös viiniä, jota nautin työajalla ainoastaan lasillisen. Tarjoilijoita oli kaikkialla ja palvelu pelasi loistavasti. Voisin aina syödä yhtä hyvin - ja ilmaiseksi. :)

- 3D-lasit: Sai elokuvateatterissa mukaan! Oletan, että ensi kerralla 3D-näytös ei siis maksa extraa.


Tässäpä tämänkertaiset uutiset ja sähkösanomat. Pian seuraa lisää raportointia, sillä ensi viikonloppuna on tarkoitus poiketa tulevassa kotikaupungissani Pariisissa ja kesäkuun puolella Belgiassa Antwerpenissä, Hollannissa ja Ranskan Verdunissa. Nähtävää, tehtävää ja kirjoitettavaa siis riittää. :)

Voikaa hyvin, pysykää ihanina ja nauttikaa alkavasta kesästä!  Bisous. <3

Barcelona y amor a primera vista

Kuten otsikkokin sen kertoo, tämän tekstin aiheena on Barcelona, johon rakastuin parantumattomasti kertaheitolla. Pois en olisi lähetynyt, ellei olisi ollut pakko. Loma oli aivan ihana ja Barcelona vielä ihanampi. Mieli halajaa jo takaisin ja Barcelona on tästä eteen päin lempikaupunkilistani kärkisijoilla yhdessä Lontoon, New Yorkin, Singaporen, Washington DC:n, Pariisin ja Rooman kanssa. Kaikissa noissa kaupungeissa olen viihtynyt ja edelleenkin niitä ikävöin. Barcelona on tämän hetkisen kaipauksen tulinen kohde, mitä sietää ehkä hiukan perustella seuraavan matkakertomuksen avulla.

Ennen reissua en oikeastaan tiennyt Barcelonasta mitään - enkä voi vieläkään sanoa tietäväni kovin paljon. Nähtävää, koettavaa ja puuhailtavaa riitti kolmeksi päiväksi ja paljon jäi vielä näkemättä. Takaisin menen toivottavasti pian uudelleen, sillä Barcelona varasti sydämeni. Eniten pidin kaupungin monipuolisuudesta. Vanhaa ja uutta, arkkitehtuuria, historiaa, merta, shoppailumahdollisuuksia, taidetta, kulttuuria, suuria bulevardeja, puistoja, urbaania elämää, satama, keskiaiakaisia kujia, tapasbaareja, viiniä, herkullista ruokaa ja kiinnostavia ihmisiä. Noita kaikkia asioita Barcelona oli täynnä ja yhdisteli estoitta tehden kaupungista viehättävän aarrearkun. Unohtamatta tietenkään ihanaa espanjan kieltä, jota pääsin matkan aikana treenaamaan ja jonka avulla kaikki sujui oikein mallikkaasti. Ainoa valituksen kohde ovat muut turistit, jotka täyttävät Barcelonan kadut harva se päivä. Onneksi lähdin seikkailemaan myös turistialueen ulkopuolelle ja näin pikkuisen häivähdyksen myös paikallista arkea.

Matka Luxemburgista kohti Kataloniaa alkoi vappuaattona iltapäivällä, jolloin hyppäsin bussiin Luxemburgin rautatieasemalta. Kyseinen kulkuneuvo vei minut Belgiaan Brysselin eteläpuolelle Charleroin lentokentälle, josta Ryanair lennätti minut Barcelonaan. Vaikka Ryainair on riisunut matkustamisesta kaiken luksuksen, niin täytyy sanoa, että en voi valittaa Charleroin kentän toiminnasta tai lennostani. Kaikki toimi hyvin ja sain koneessa jopa ikkunapaikan. Matka kesti suurinpiirtein tasan kaksi tuntia ja oli tasaista kyytiä. Niinkin tasaista, että nukahdin lentokoneessa. Matkapahoinvointilääkkeellä (Postafen) voi olla osuutta asiaan, sillä se rauhoittaa hermoja ja tasapainoelintä sen verran, että tulee herkästi uneliaaksi. Niinpä matka Euroopan iltahämärässä Ranskan halki Espanjaan ja laskeutuminen Barcelonaan kuluivat lievässä unenpöpperössä. Perille päästyäni kuitenkin piristyin, sillä minun piti selvittää, kuinka pääsen kentältä kaupunkiin. Vaihtoehtoina olivat juna, taksi ja bussi, joista juna olisi ollut halvin mutta meni vain puolen tunnin välein. Sen sijaan bussit Barcelonan keskustaan kulkivat kentältä viiden tai kymmenen minuutin välein, joten valitsin bussin. Toisekseen en löytänyt kentältä junaterminaalia, joten siksikin bussi oli kätevin vaihtoehto. Bussi oli äärimmäisen siisti, nopea ja maksoi 5,20€ suuntaansa. Matka Plaza de Catalunyalle eli Barcelonan keskusaukiolle kesti noin 20 minuuttia ja oli hieno kokemus ajaa pimeän ja eläväisen kaupungin läpi illalla. Plaza de Catalunya on aivan Las Ramblasin vieressä ja sitä pitkin puikkelehdin kohti hotelliani, joka oli yhdellä Ramblan sivukaudulla. Hostellimatkalla törmäsin rakkaisiin Lauriin ja Maijuun (pikkuveljeni ja kälyni), joita olin Barcelonaan tullut tapaamaan. Ennen Katalonian valloitusta he olivat ehtineet lomailla kolmisen viikkoa Malágassa, Sevillassa, Madridissa ja Costa Blancalla. Olimme sopineet treffit Barcelonaan ja tapaaminen onnistui yli odotusten. Alku ainakin alkoi hyvin, sillä löysimme toisemme aivan sattumalta matkalla hostellilleni.

Hostellini oli Be Hostels Ramblas, jota voin kehua täydestä sydämestäni. Kyseessä oli erittäin siisti ja viihtyisä kahden tai yhden tähden hotelli, jossa minulla oli oma huone hintaan 40€/yö. Siis ihan Barcelonan keskustassa. Yhteiskylppäri käytävällä ei minua haitannut, oma huone oli pääasia. Hostellin hinta, laatu ja sijainti olivat kaikki kohdallaan ja plussana oli ilmainen aamiainen, joka espanjalaisisttain tarkoitti valkoista leipää hillolla, mutta tarjolla oli yllättäen myös leikkeleitä ja muroja. Hostellista minulla ei ole yhtään pahaa sanaa sanottavana, vaan päinvastoin seuraavalla reissulla yritän änkeä itseni samaan paikkaan uudestaan. Hyvää palvelua, viihtyisä paikka ja täydellinen sijainti. Muuta ei voinut toivoa ja hinta oli erittäin kohdallaan näiden tekijöiden valossa.

Ensimmäisenä iltanani (tai yöllä, koska kello oli 23) tsekkasimme Ramblan meinikiä ja etsimme minulle ruokaa, koska olin nälkäkuoleman partaalla. Pahaksi onneksi vaihtoehdot olivat aika niukat ravintoloiden keittiöiden sulkiessa oviaan, joten päädyimme ylihintaiseen ja hitaan palvelun turistiravintolaan La Ramblalla. Siellä söin kuitenkin hyvällä ruokahalulla mereneläväpaellaa hintaan 15€. Paella oli oikein hyvää ja kyllä, söin simpukoita ja katkarapuja, jotka jouduin omin pikkukätösin kuorimaan. Ja kaikki maistui erinomaiselle. Yllätin itsenikin kulinaristisella avarakatseisuudella, sillä en ole tähän asti voinut sietää mereneläviä ruokana. Nyt kaikki maistui paremmin kuin hyvin. Oppia ikä kaikki näemmä. :)

Sunnuntaina eli vappaupäivänä teimme perinteisen nähtävyyskierroksen Barcelonassa. Tutuiksi tulivat niin vanha kaupunki eli Barri Gothic kuin Sagrada Familia ja Parc Güell. Barri Gothic oli hurmaava kapeine kujineen, vanhoine taloineen ja tunnelmallisine kirkkoineen. Sagrada Familia on puolestaan upean näköinen ulkoa päin, mutta sisältä täydellinen turistirysä. Minä en suostunut sisälle jonottamaan saati maksamaan. jono oli monen sadan metrin mittainen ja pääsylipun hinta yli 10€. Siksi siis tyydyimme ihastelemaan Gaudín luomusta ulkoa päin ja ottamaan valokuvia. Vapun hengessä kirkon edustalla oli myös jonkinlainen paraati, jossa oli hassuja jättinukkeja ja taitavia akrobaatteja. Sagrada Familialta matka jatkui lounaspysähdyksen merkeissä El Eixamplen kaupunginosaan, jossa on paljon niin Gaudín kuin muidenkin modernistiarkkitehtien mestariteoksia, joista Barcelona on tunnettu.

Modernististisen ja mielikuvituksellisten talojen jälkeen suuntasimme kulkumme Parc Güeliin, joka on Gaudín suunnittelema puisto. Puiston rakennelmat olivat upeita niin meidän kuin muidenkin turistien mielestä, sillä porukkaa oli liikkeellä laumoittain. Sääkin suosi, sillä vettä kului ja lämpötila oli 25 astetta auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Puistosta oli hienot näkymät koko Barcelonaan, sillä se on rakennettu kukkulalle, jonne kapuaminen otti kunnon päälle. Maisemat olivat kyllä kiipeilyn arvoiset. Güelista matka jatkui satamaan, jossa teimme pienen shoppailupysähdyksen (no hyvä on, myönnetään, minä tein, kun Lauri ja Maiju menivät kahvuille) Maremagnum-kauppakeskuksessa. Liikkeitä oli paljon ja hinnat vaihtelivat laidasta laitaan. Edullisia vaatteita oli hyvin tarjolla samoin kuin iki-ihanan barcelonalaisen tuotemerkin Desigualin liikkeitä. Satamasta suuntasimme kulkumme hostelleillemme pientä siestaa varten. Illalla kävimme syömässä Plaza Reaialin yhdessä cervezeriassa eli olutbaarissa, jossa ruoka oli sen pubitunnelman mukaista: rasvaista ja vihanneksista ei tietoakaan. Söin jälleen kerran ylihintaan, tällä kertaa espanjalaisia lihapullia. Viini oli kuitenkin hyvää ja halpaa. Illallisen jälkeen menimme vielä jälkkarille kahvilaan, josta sai espanjalaisherkkua chocolate con churros (upporasvassa paistettuja munkkitaikinapötköjä ja sulatettua suklaata, jonne munkkipötköjä dipataan). Churrot olivat namia samoin kuin suklaa. Ruoan jälkeen vatsa oli täsyi ja mieli iloinen. Siksi uni maistui seuraavana yönä paremmin kuin hyvin. :)

Maanantaina vuorossa oli lisää shoppailua sekä Barcelonan kaupunkimaisemien ihastelua El Corte Inglés -tavaratalon ylimmän kerroksen kahvilasta. Rikoin kyseisessä kahvilassa toista kulinaristista tabuani ja join kahvia. Cafe con leche eli maitokahvi oli yllättäen aikamoisen hyvää ja kahvista jäi hyvä maku suuhun. Laurin ja Maijun mukaan espanjalainen kahvin on parempaa kuin suomalainen, joten siksikin kahvi saattoi olla hyvää. Täytyy jatkaa kahvin maistelua Ranskassa. Tavaratalosta lähtiessämme alkoi sataa vettä ja siksi jatkoimme shoppailua erinäisissä putiikeissa. Piipahdimme myös El Boqueríassa, joka on suuri ja ihana kauppahalli La Ramblalla. Tarjolla oli jos jonkinmoisia öttimönkiäisiä (lue: kaloja ja äyriäisiä), tuoretta lihaa, juustoja, leipää, hedelmiä, kukkia ja kaikkea muuta ihanaa. Nälkäkuoleman partaalla harhailimme hallista sateessa lähikauduille, josta pelastukseksemme löytyi erään hotellin ravintola. Siellä söimme myöhäisen ja herkullisen kolmen ruokalajin lounaan (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka) leivällä ja viinillä hintaan 10€/hlö. Hyvää ruokaa, viihtyisä ympäristä, erinomaista seuraa ja ennen kaikkea halpa hinta nostivat mielen korkealle.

Lounaan jälkeen tiemme erosivat, sillä Lauri ja Maiju lähtivät hostellilleen lepäämään ja minä suuntasin metrolla kulkuni kohti Port Olimpocoa, jossa menin leffaan. Olin varta vasten ennen reissua Googlen avulla etsinyt leffateatterin, joka näyttäisi dunbbaamattomia elokuvia. Löysin sen ja sinne siis kävi tieni maanantaina iltapäivällä. Yrityksen ja erehdyksen kautta löysin perille, sillä metrosta maan pinnalle noustessani eksyin tyypilliseen tapaani. En tiennyt ilmansuunnista mitään, joten lähdin aluksi kävelemään ihan väärään suuntaan. Lopulta kartan kanssa ja puolivahingossa löysin oikean paikan. Ennen leffan (Kenneth Branaghin Thor, joka oli erittäin viihdyttävää Hollywood-huttua) alkamista minulla oli tuntti luppoaikaa. Tuon ajan käytin hyväkseni tsekkaamalla Port olimpicon purjevenesataman ja iki-ihanan merenrannan. Kastelin varpaani Välimeren alloissa ja rannan hiekassa jhuokaillen onnesta, kun sain olla meren rannalla. Meri on minun sielunmaisemaani ja tunnen oloni kotoisaksi aina meren rannalla samoin kuin kirkossa, kirjakaupassa tai kirjastossa. Olin siis oikein tyytyväinen iltapäivän eksymiseeni ja leffareissuuni.

Leffan jälkeen palasin keskustaan, jossa Laurin ja Maijun kanssa menimme illailliselle. Ravintola löyti aivan sattumalta Carrer de Ferranin varrelta aivan vanhan kaupungin ytimestä. Tämäkin ruokapaikka tarjosi kolmen ruokalajin aterian juomineen ja leipineen hintaan 17€/hlö. Ruoka ei ollut ihmeellistä, mutta pihvi ja punaviini maistuivat ennen kaikkea edullisen hinnan ja jälleen kerran viehättävän paikan vuoksi. Maha täynnä oli jälleen kerran hyvä nukkua ja kerätä voimia tiistaita ja kotiinpalua varten.

Tiistaina jätin aamulla loistomajoitukseni taakseni ja vein matkatavarani Laurin ja Maijun hostellille hoitoon. Meillä oli siis eri hostellit, koska Laurin ja Maijun hostellissa olisi tarvinnut olla vähintään viisi yötä ja minä olin Barcelonassa vain kolme. Tiistai-päivä kului vanhaa kaupunkia katsellessa sekä Palau de la música catalanaan tutustuessa - jälleen tosin vain ulkoapäin. Kyseessä on siis jälleen kerran modernistisen arkkitehtuurin mestariteos. Samalla reissulla ehdimme vielä syödä lounasta söpössä ja pikkuruisessa tapas-baarissa. Oli muuten loistavia ja edullisia tapaksia sekä jälleen kerran hyvää valkoviiniä. :D Jätskijälkkäripysähdyksen jälkeen minun oli aika lähteä bussilla lentokentälle. Pariskunta Leipakka-Hietamaa saattoi minut pysäkille ja kotimatka saattoi alkaa. Ei tosin kommelluksitta, sillä menin bussilla väärään terminaaliin lentokentällä. Onneksi terminaalien välillä kulkee ilmainen bussiyhteys ja olin ajoissa kentällä, joten ehdin koneeeseen ongelmitta. Ja onneksi olen tottunut matkustaja enkä panikoinut mokaani. :) Lento takaisin Belgiaan sujui vaikeuksitta ja aikataulussa. Sain koneessa taas ikkunapaikain ja pystyin tällä kertaa ihastelemaan Keski-Euroopan vehreyttä ilmasta käsin. Perillä Belgissa odottelin bussia puolisen tuntia ja kotona Luxemburgissa olin reilun kahden tunnin bussimatkan jälkeen. Barcelonaa jäi kuitenkin ikävä, vaikka kotiin olikin mukava tulla.

Tähän loppuun listaan hassut, mukavat ja kiinnostavat huomioni Barcelonasta. Nauttikaa, por favor. :)

* Ruoka: Hyvää ja paljon. Espanjalainen keittiö on tunnettu yksinkertaisesta, mutta maittavasta ruoastaan. Tuoreita kasviksia, lihaa, kalaa, hedelmiä... Tapakset, viini, churrot ja jäätelö maistuivat myös. Minusta tuntui, etten kolmen päivän aikana tehnyt muuta kuin vain söin koko ajan. Ravintoloiden hinnat vaihteleivat suuresti, turistialueella on kalliimpaa, mutta sattumalta tai sinnikkään etsimisen seurauksena voi löytää edullisiakin aterioita. Combo-menut (kolme ruokalajia) tai menu del día ovat takuuvarmoja perusruokia, joskaan ei kulinaristisia gourmet-ihmeitä. Hyvää ja edullista ruokaa on saatavilla herkullista ja halpaa viiniä tietenkään unohtamatta. :)

* Ihmisivilinä: Turistien joukkoon mahtuu myös paikallisia ja kulkijoita oli laidasta laitaan. Kerjäläisiä oli paljon samoin kuin kaikenmaailman turistikrääsän ja piraattitavaran kaupustelijoita. Laiton maahanmuutto on Espanjassa ilmeisesti ongelma, sillä afrikkalaisia piraattilaukkukauppiaita oli kaikkialla. Työssäkäyviä ja varakkaitakin ihmisiä joukkoon mahtui runsaasti. Barcelonan monipuolisuus ulottuu myös ihmisiin.

* Shoppailu: Barcelonassa riittää ostettavaa. kauppoja on paljon ja espanjalaisia vaatemerkkejä saa edullisesti. Desigual-liikkeitä on joka nurkalla ja tavaraa riittää. Keskustasta löytyi onneksi myös ruokakauppoja, jos ravintolasyöminen ei innosta. Kauppahalli La Boquría on nähtävyys jo itsessään ja sieltä kannattaa myös ostaa tuoreita hedelmiä. Suloisia pikkuputiikkeja on kaduilla yllättävissäkin paikoissa ja sisälle kannattaa poiketa kurkkaamaan, jos löytyisi jotain kivaa. Kirjakauppoja oli paljon ja tavaratalojakin joukkoon mahtuu. Shoppailijalle Barcelona on oiva ja otollinen matkakohde. Lentokentällä katselin, kun belgialaistytöt pakkasivat laukkuihinsa Mangon vaatteita ja mielessä kävi, että he olivat tainneet tulla tyhjien laukkujen kanssa Barcelonaan ostoksille. :)

* Liikkuminen: Helppoa jahalpaa. Bussit, junat, metro ja raitiovaunu toimivat hyvin. 10-kerran matkakortti makosi noin 8€ ja se kannattaa ostaa, jos on enimmäkseen keskustassa, jossa moneen paikkaan pääsee kätevästi kävellen. Pidemmän oleskelun tai suurempien etäisyyksien kannalta päivälippu on kätevämpi.

* El piropo: Tämä tarkoittaa sitä, kun miehet huutelevat naisen perään kadulla. Blondina, nuorena ja yksinliikkuvana naisena en voinut välttyä tältä. Guapa, bonita ja hola olivat yleisemmät huudahdukset kadulla. Paljon tuli myös tuijotusta ja muutama heitto myös englanniksi. Vuorokaudenajalla, pukeutumisellani tai paikalla ei ollut väliä, huutelua tuli aina ja kaikkialla. Huomio oli uteliasta, avointa ja kinnostunutta. Hyvin imartelavaa, mutta samalla myös vähän rasittavaa. Kaunein kohteliaisuus oli, kun hostellini respapoika kehui minua hyvin kauniiksi ja teki sen jotenkin kovin vilpittömästi. Lauri tosin päihitti kaikki toteamalla sisarusrakkaasti, että "tottakai, niinhän sä oot kaunis". Veljet. <3 Ja huomautettakoon vielä, että Laurin ja Maijun kanssa kulkiessani tuijotusta esiintyi, mutta kukaan ei huudellut perään, koska kuljimme Laurin eli siis miehen kanssa. Eihän nyt toisten reviirille sovi mennä saalistamaan.

* Espanjan kieli: Ihanaa, runollista, kaunista ja ah, niin helppoa ranskaan verrattuna. Katalaani toki on kaupungin ja alueen kieli número uno, mutta espanjalla (eli castellanolla) pärjäsi hyvin ja sai asteen verran parempaa palvelua ja enemmän ystävällistä kohtelua kuin jos olisi asioinut vain englanniksi. Espanjan kieltä on ollut vähän ikävä, joten siksikin oli mukava päästä sitä lomalla käyttämään. Qué maravilloso!

* Barcelonan monipuolisuus: Tähän rakastuin ja tätä kaipaan. Kaupungissa tuntui olevan kaikkea laidasta laitaan. Mitään en kaivannut ja tunnelma oli urbaani. Pidän suurkaupungin vilinästä ja sykkeestä ja Barcelona teki siksi vaikutuksen. Pisteenä i:n päällä oli meri, joka teki kaupungista entistä ihanamman.

Näin, nyt on matkakertomus lopussa ja on aika siirtyä takaisin arkeen. Barcelona säilyy ajatuksissani ja haaveissani. Seuraavat matkakohteet ovat jo mielessä, mutta asia ja kaupunki kerrallaan. Nyt takaisin Luxemburgin arkeen ennen uusia seikkailuja. Saludos mi cariños y hasta luego! XXX