Bonsoir mes amis! Jälleen kerran on tullut kuulumisten aika. Viime kerrasta vierähti lähes viikko, mutta se ei juuri haittaa, koska matkan varrelta on kertynyt mukavasti kerrottavaa. Joten pidemmittä puheitta mennään suoraan asiaan ja viime viikon tapahtumien läpikäymiseen.
Tiistaina aika pian sen jälkeen, kun olin edellisen blogitekstin tänne laittanut, puhelimeni soi. Siellä oli ihana ja vieraanvarainen "vuokraemäntäni" Tuulia, joka kysi kiinnostaisiko minua lähteä keskiviikkona oopperaan katsomaan ilmaiseksi Carmenin kenraaliharjoituksia. Oopperan ystävänä otin Tuulian ystävällisen tarjouksen kulttuurielämyksestä mielihyvin vastaan. Tämän tarinan juju on siinä, että ooppera ei ollut Luxemburgissa, vaan Ranskan puolella kaupungissa nimeltä Metz. Sinne siis matkasin keskiviikkona iltapäivällä töiden jälkeen Luxista junalla nauttiakseni korkeakulttuurista. Kokemus oli oikein hieno, sillä Carmen oli loistava. Paljon parempi kuin Helsingissä näkemäni versio, sillä ajankuva oli ranskalaisessa sovituksessa parempi (sijoittui 1800-luvulle, kun Helsingin esitys tapahtui 1930-luvulla Espanjan sisällissodan aikana), eikä oopperatalossakaan ollut mitään valittamista. Mutta oopperasta kohta lisää jahka olen saanut sanottua muutaman sanan Metzin kaupungista.
Metz sijaitsee Pohjois-Ranskassa noin 60 km Luxemburgin kaupungista ja aika lähellä Saksan rajaa. Kaupunki on kuulemma jo Rooman valtakunnan aikana ollut olemassa ja yksi roomalaisten tukikohdista heidän valloitellessaan Germaniaa (Gallithan olivat tuossa vaiheessa Asterixin kylää lukuunottamatta luopuneet taistelusta roomalaisia vastaan). Metz teki minuun vaikutuksen, vaikka sinne saapuessani satoi kaatamalla vettä ja oli jo pimeää. Matka Luxista kesti junalla vajaan tunnin ja maksoi 15€, mikä on paljon paikallisjunasta. Bussilla pääseekin kuulemma halvemmalla, mutta juna oli minun tapauksessani kätevin vaihtoehto. Juna-asemalla palloilin hetken kaatosateessa ja etsin hiljalleen vetistyvän karttani avulla suuntaa, jonne lähetä päästäkseni vanhaan kaupunkiin ja keskustaan. Oikea suunta löytyi pienen etsiskelyn jälkeen ja sateesta huolimatta sain ihastella Metzin sokkeloisia keskiaikaisia katuja ja viehättävää tunnelmaa. Talot olivat vanhoja, tunnelma ranskalaisen elegantti, mutta samalla mutkaton ja kaupungin yleisilme henki historiaa. Kaupungin katedraali ei ollut enää auki, mutta sen sijaan se oli komeasti valaistu ja upea näky pimeiden katujen keskeltä kohotessaan. Metzissä näytti olevan kaikki ainekset miellyttävälle päiväretkelle, sillä historiallisen tunnelman ja kauniiden rakennusten lisäksi kaupungissa vaikutti olevan erinomaiset shoppailumahdollisuudet. Pahaksi onneksi, tai ehkä sittenkin hyväksi, kaikki kaupat menivät paikalliseen tapaan todella aikaisin kiinni eli viimeistään klo 19. En siis lyhyellä piipahduksellani Metziin ehtinyt liiemmälti rahojani tuhlaamaan. Paluu kaupunkiin sekä turistina että shoppailijana on kuitenkin pikapuolin edessä.
Tapasin Tuulian ja hänen kolumbilaisen ystävänsä Juanin (joka on opiskellut Merzissä ja työskentelee siellä nyt insinöörinä) oopperan luona ja pääsin nauttimaan sekä historiasta että Carmenin lumosta. Metzin oopperatalo on Ranskan vanhin yhä toiminnassa oleva ooppera ja se on rakennettu vuonna 1752. Rakennus on pidetty erittäin hyvässä kunnossa ja siinä oli vanhan (hyvän) ajan tunnelmaa, sillä penkit katsomossa oli verhoiltu punaisella sametilla ja katsomo oli ympyrän muotoinen sekä kolmessa kerroksessa. Istuimme aivan ylhäällä piippuhyllyllä (ilmaiset liput, joten mitä muuta voi odottaa), mutta sieltä näki lavalle erittäin hyvin. Kuten aiemmin jo todettua, ooppera oli vaikuttava kokemus ja eniten pidin siistä, että ymmärsin jonkin verran jopa oopperan sanoja. Carmenin esityskieli on ranska ja paikalla ei Helsingin oopperan tapaan ollut tekstitystä. Niinpä sain nauttia Carmenista ranskaksi Ranskassa ja olla oikein ylpeä siitä, että ymmärsin niinkin paljon kuin ymmärsin. Oopperan hahmottamisen kannalta oli kuitenkin hyvä, että olin nähnyt teoksen aiemmin - juonta oli helpompi seurata ja sain nauttia komeasta esityksestä vailla ikäviä kysymysmerkkejä juonen epäselvyydestä. Suosittelen vastaavaa kokemusta (oopperaelämystä vanhassa oopperatalossa) kaikille, joita kyseinen taiteenlaji suinkaan viehättää. Upea kokemus kertakaikkiaan!
Torstainakin minulla oli iltamenoa, sillä minut oli suurlähetystön muun henkilökunnan mukana kutsuttu suurlähettilään residenssiin illalliselle ja illanviettoon. Tilaisuus oli oikein mukava, vaikka etukäteen sitä vähän jännitinkin. Työkaverini ovat kuitenkin oikein kivoja ja tunnelma juhlissa rento. Tapasin samalla työkavereideni toisia puolikkaita eli aviomiehiä. Keskustelu soljui päivällisen aikana kolmella eri kielellä eli suomeksi, englanniksi ja ranskaksi. Ruoka, viini ja seura olivat erinomaisia. Minulla oli pöytäavecinani työkaverini Minnan ranskalainen aviomies Frèdrick, joka puhuu jonkin verran suomea. Keskustelumme ruokailun aikana sujuikin siis sekä ranskaksi että suomeksi. Ensimmäinen kerta, kun olen oikeasti keskustellut ranskaksi kenenkään ranskalaisen kanssa. Olin yllättynyt, kuinka luontevasti kieli tuli suustani, vaikka sanavarastoni onkin onneton. Kielen ymmärtäminen on myöskin kehittynyt hurjasti, joten mitä ilmeisimmin kielitaitoni on alkanut kohentua, vaikka vaikeuksiakin toki on. Myös viinillä saattoi olla vaikutusta ranskan taitojeni kohenemiseen ja suun nopeutuneisiin liikkeisiin. :) Ilta oli kaikenkaikkiaan oikein hauska ja residenssi kaunis vanha rakennus rauhallisella kadulla Luxin keskustassa. Minulle jäi juhlista oikein hyvä mieli ja fiilis, vaikka jouduinkin karkaamaan jo klo 21 jälkeen, sillä kotimatka Ranskaan on pitkä ja seuraavana aamuna oli töitä.
Edellisen lauseen lopusta pääsenkin osuvasti tämän kappaleen aiheeseen eli työhöni Suomen Luxemburgin suurlähetystössä. Olen (niin kuin kaikki muutkin suurlähetystön työntekijät) allekirjoittanut töihin tullessani vaitiololupauksen eli en voi duunistani kauhean yksityiskohtaisesti kertoa. Yleisellä tasolla kuitenkin todettakoon, että viihdyn töissä oikein hyvin, sillä toimenkuvani on monipuolinen avustavista tehtävistä omiin projekteihini. Parin viikon aikana olen päässyt etsimään tietoa, kirjoittamaan raportteja ja tapaamaan ihmisiä. Kohokohtia ovat olleet mm. kyyti diplomaattiautossa (virka-auto), Luxemburgin politiikkaan tutustuminen paikan päällä, nettisivujen päivityksen opettelu (hyödyllinen taito osata) ja ranskan kielen jatkuva käyttäminen. Ja tietenkin se, että minut mainitaan kuvalla varustettuna osaksi suurlähetystön henkilökuntaa nettisivuillamme (www.finlande.lu). Kivaa siis on ja on mukavaa ola töissä. Kelan kanssa vielä väännän rahoituksesta kättä, sillä työttömyyskorvaushakemukseni on kolmen viikon jälkeen yhä edelleen käsittelyssä. Mutta asiat selviävät vähitellen, joten keskityn vain nauttimaan palkattomasta duunistani vailla rahahuolia. :D
Rahoituksesta pääsenkin sitten rahan tuhlaamiseen. Koska ei ole mitään mitä tuhlata, olen välttynyt liialta shoppailulta tai muulta rahankäytöltä. Muutaman vaatteen olen alennusmyynnistä ostanut (mm. neuletakin kylmyyttä vastaan) sekä tietenkin ruokaa, joka ei onneksi ole kovin kallista. Hyvää se sen sijaan on. <3 Mikään ei ole ihanampaa kuin aamuvarhaisella kävellä croissanteilta tuoksuvan leipomon oven ohi ja tuoksutella ihania leivonnaisia. Leipomot ovatkin paikallisessa ruokakulttuurissa juuston, viinin ja suklaan ohella parasta. Olen mitä ilmeisemmin oikeassa paikassa, kun kaikkia lempielintarvikkeitani saa täältä edullisesti ja laadukkaina versioina. Namskis. :) Ruokamenojen pienuus on siis auttanut köyhyyteni ahdingossa huomattavasti samoin kuin elämäni lähes ilmaiseksi Tuulian kotona. Oma vuokrakämppä on tietenkin ollut hakusessa koko ajan, sillä enhän voi kenekään siivellä loputtomiin elellä. Nyt näyttäisi siltä, että kämppä on löytynyt ja muutto olisi edessä maaliskuun alussa. Koska muutto ei ole vielä satavarmaa, en paljasta kämpästä enempää kuin, että se sijaitsee Luxin keskustan liepeillä ja hinta 400€ kuukaudessa. Kyseessä on siis vuokrahuone kimppakämpässä. Kävin katsomassa kyseistä huonetta ja asuntoa lauantaina ja hyvältä vaikutti. Tällä viikolla toivottavasti selviää, saanko asunnon vai jatkuuko etsintä yhä. Pitäkää peukkuja!
Ja jo toisen kerran tähän loppuun sekalaisia huomioita Luxemburgista ja arjestani Keski-Euroopassa. S'il vous plaît une autre fois!
* Luxemburgin kaupunki: Oikein nätti, söpö, herttainen ja viehättävä. Mitä enemmän siellä viettää aikaa, sen kauniimmaksi se muuttuu. Iltavalaistuksessa kaupunki on upea ja päiväsaikaan siellä vallitsee leppoisa tunnelma. Erityisen kaunis Luxin vanha kaupunki oli viime lauantaiaamuna, jolloin oli pikkupakkasta ja kaduilla hiljaista. Tunnelma oli lähes taianomainen, kun aurinko paistoi kuulaassa pakkasaamussa. Très belle!
* Arki: Alkaa vähitellen muotoutua. Elämäni Tuulian kotona sujuu hyvin ja olemme vähitellen ystävystyneet. Lauantaina arkinen aherrus työssäkäynnin lomassa huipentui siivouspäivään kera imurin, luutturätin ja mattopiiskan. Työmatkat ovat jo rutiinia ja Ranskan puolella on ihan mukava asua, vaikka matka Luxiin onkin aika pitkä. Tuntuu hyvältä ja oikealta olla täällä, vaikka arki vieläkin hakee paikkaansa.
* Elämää rajalla: Sitä ei oikein tajua. Kuljen päivittäin kolmessa maassa (Ranska, jossa asun, Luxemburg, jossa käyn töissä ja Belgia, jonka puolelta työmatkabussini ajaa lyhyen matkaa), mutta tätä ei oikein tajua, koska rajoilla ei ole mitään kontrollia tulleista puhumattakaan. Eri maiden välillä voi siis sukkuloida vapaasti ja aivan tavallista toimintaa on Tuulian ja minun sunnuntainen retkemme autolla kolmeen maahan. Kävimme nimittäin Luxemburgin puolella iltapäiväkävelyllä, ajoimme Belgiaan Athusin söpöön pikkukaupunkiin syömään hampurilaiset ja ranskalaiset (halpaa ja hyvää! - ranskanperunathan ovat belgialainen keksintö) ja palasimme takaisin Ranskaan ostoksille ja kotiin. Ilmeisen normaalia toimintaa tässä maailman kolkassa, vaikka minua ajatus eri maiden välillä ristiin rastiin reissaamisesta vielä hiukan hämmentää.
* Portugalilaiset ja luxemburgilaiset: Erittäin näkyvä vähemmistökansalaisuus Luxemburgissa. Portugalia kuulee ja näkee kaikkialla. Syy tähän löytyy historiasta, sillä jossain vaiheessa II maailmansodan jälkeen Luxemburgiin tuli/otettiin paljon portugalilaisia vierastyöläisiä, jotka tulivat jäädäkseen. Niinpä maassa on nyt suuri joukko portugalilaisia ja heidän jälkeläisiään. Faktahan on se, että luxemburgilaiset ovat kohta vähemmistössä omassa maassaan ja luxemburgin kielikin uhkaa kadota englannin, ranskan ja saksan jalkoihin. Toivotaan, ettei näin kuitenkaan käy. Luxemburgin kieltä en osaa ja tuskin kauheasti opinkaan, sillä sitä ei juuri kaduilla kuule. Lingua franca täällä on ranska ja sitä itsekin käytän kaikkialla. Luxemburg on kuitenkin maan virallinen kieli, joten ehkä muutama sana tarttuu päähän täällä ollessani.
* Liikenne ja liikkuminen: Sujuvat hyvin ruuhkista huolimatta. Joukkoliikenteessä ei ole valittamista, vaikka pieniä kommeluksia onkin sattunut. Viimeisimpänä matkakortin leimauksen unohtaminen, mikä johti nuhteisiin konduktööriltä. Jälleen kerran tein blondit ja unohdin leimata kortin kahtena peräkäisenä päivänä, jolloin sain siis kahdet nuhteet. Puolustuksekseni sanon, että en muistanut kahden tunnin vaihtoaikaa ja siksi en korttia leimannut, vaikka olisi pitänyt. Luulin siis, että vaihtoaikaa on vielä jäljellä, vaikka se loppui junamatkani aikana. Onneksi en saanut sakkoja ja iloisena yllätyksenä oli se, että ymmärsin ranskankieliset nuhteeni vaivatta. :) Toinen hauska liikenteeseen liittyvä asia sattui lauantai-aamuna, kun olin menossa Luxiin kämppää katsomaan. Nousin bussiin tavalliseen tapaan tutulta pysäkiltä, mutta ennen kuin matka jatkui, kuski jätti bussin pysäkille ja meni lähileipomoon ostamaan croissantin. Tapaus sai hymyn huulille ja ensimmäinen ajatukseni oli, että vain Ranskassa. Viis bussin aikataulusta, kunhan kuski saa aamu-croissantinsa. Todellista joie de vivreä, ne 'cest-pas?
* Elämän hassuja kommelluksia: Sarjassamme tilannekomiikkaa: lasiovea päin käveleminen. Minä tein näin yhdessä vaateliikkeessä. Ei sattunut, mutta ensimmäinen ajatus oli, että toivottavasti kukaan ei nähnyt. Toivottavasti kukaan ei nähnyt.
* Kauppojen aukioloajat: Tai ehkä pitäisi pikemminkin kirjoittaa niiden puute. Jos Suomessa kaupat ovat auki nykyisin lähes aina ja kaikkialla, täällä asia ei ole niin. Sekä Ranskassa että Luxissa kaupat menevät kiinni viimeistään klo 19.00 yleensä jopa jo klo 18.00. Sunnuntai-aukiolo on äärimmäisen harvinaista. Kaupassa käyminen töiden jälkeen tuottaa siis välillä haastetta, mutta onneksi on lauantai, jolloin voi käydä ostoksilla. Syynä aukioloaikoihin on todennäköisesti vallitseva kulttuuri, jossa kotirouvastatus on vielä voimissaan. Työtätekemättömät rouvat ehtivät siis shoppailla paremmin päivällä työssäkäyviä suomalaissisariaan enemmän ja siksi kauppojen ei tarvitse olla auki enää illalla. Sunnuntaisin kaupat ovat kiinni siksi, että katolisen kulttuurin alueella se on yhä edelleen pyhäpäivä, jolloin levätään eikä shoppailla. Muutama sunnuntaisin aukioleva kauppa vahvistaa säännön poikkeuksellaan.
* Kissat: Tuulialla on suloiset kissat kotonaan. Olen vallan hullaantunut suloisiin karvapalleroihin, vaikka olenkin henekeen ja vereen enemmän koiraihminen. No, karvainen on aikan karvainen. Kissat Gustave ja Edward (minulle Gustaava ja Eetu) ovat todella ihania ja piristävät talvista arkea kummasti. Parhaillaankin Gustaava istuu vieressäni pesemässä itseään ja kehräämässä. Kissoista riittää myös hupia, sillä Gustaavan ääntely viimeviikkoisen kiiman aikana oli vertaansa vailla. Voi sitä kujerruksen, mouruamisen ja ininän määrää. Neiti oli hyvin hämmentynyt omasta olotilastaan ja ilmaisi sen huutamalla milloin milläkin äänellä. Nyt kiima on ohi ja kissa taas oma itsensä. Suloisia otuksia molemmat karvaiset ja tuovat paljon iloa elämään.
* Madame: Se olen minä - kaikkialla. Ranskassahan on kohteliasta teititellä ja käyttää titteleitä. Niinpä minuakin siis teititellään ja rouvitellaan kaikkialla. Rouvittelu on kuulemma turvallisempaa kuin neidittely, sillä auta armias, jos erehdyt neidittelemään rouvaa. Täällä tällaisilla titteleillä on kuulemma vielä merkitystä - jopa byrokratiassa, sillä mademoiselle-tittelin (neiti) kanssa kukaan ei pankissa tenttaa aviomiehen tuloja ja verotustietoja. Vaikka ymmärränkin madamen funktion, niin silti jatkuva rouvittelu tuntuu hiukan oudolta. Ensireaktioni on lähestulkoon aina käsieni katselu, ei löydy sormuksia sormista, ei. Mutta kohteliaisuushan on hyve ja madame tuntuu siksi mukavalta. Onhan se kuynnioituksen osoitus. Tuulia myös lohdutti, että madame on merkki aikuisuudesta - yleensä pieniä ja nuoria tyttöjä neiditellään. Aikuiselle naiselle sanotaan madame. Olen siis ilmeisesti aikuinen täkäläisten kohteliaisuuskäytäntöjen perusteella.
* Poskisuukot: Kiinteä osa sosiaalista kanssakäymistä ja kulttuuria. Vaikka tiesinkin poskisuukkojen olemassaolosta, unohdin sen kokonaan. Niiden tärkeys paljastui vasta tavatessani Tuulian paikallisia ystäviä, jotka suukottelivat minuakin poskelle kuin vanhaa ystävää, vaikka tapasimme ensimmäistä kertaa. Tämä on toistunut muidenkin paikallisten kanssa. Se on suomalaisesta hiukan outo tapa, vaikka onkin hyvin herttainen. Toisaalta on meilläkin kulttuuriset omituisuuteemme. Heitämme vaatteet pois ja menemme alasti saunaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Ranskassa ja Keski-Euroopassa alastomuus muuten on iso tabu. Kotona ei kekkuloida alasti ja vaatteet vaihdetaan suljettujen ovien takana, mieluiten kylpyhuoneessa lukkojen takana. Lapset eivät näe vanhempiaan alasti ja yhteissauna on pöyristyttävä ajatus. Mutta suukkoja voidaan kyllä antaa tutuille ja tuntemattomille. En osaa päättää, kumpi siis on omituisempaa, ranskalaiset poskisuukot vai suomalainen alastomuus tuntemattomien seurassa. Molemmissa on kuitenkin hyvät puolensa, joten palattuani Suomeen suukottelen kaikkia saunassa alasti. :)
Huhhuh, kun tuli taas paljon tekstiä. Mutta nyt on saatu tämänkertainen anti ammennettua lukunälkäisen kansan ulottuville. Toivottavasti voitte kaikki hyvin siellä lumisessa Suomessa tai missä ikinä. Ja toivottavasti kuulumisiani on ilo lukea. :) Ihanaa alkavaa helmikuuta kaikille ja à bientôt! Bisous! XXX
maanantai 31. tammikuuta 2011
maanantai 24. tammikuuta 2011
Quelques paroles sur la vie quotidienne en Luxembourg et France
Bonjour mes cocottes! :) Une semaine second et nouvelle en Luxembourg. Eli heipparallaa muruset! Toinen ja uusi viikko Luxemburgissa alkaa. Kuulumisia on taas kertynyt jonkin verran, joten menen suoraan asiaan ja kerron muutaman sanan viime aikaisista tapahtumista.
Töissä kaikki on sujunut entiseen malliin ja pienimuotoiset rutiinit alkavat jo vakiintua. Yllätyksekseni olen huomannut viihtyväni pienessä suurlähetystössä oikein hyvin ja työ on mukavaa. Ennen kaikkea nautin päästessäni päivittäin olemaan tekemisissä ranskan kielen kanssa. Kirjoitus- ja lukutaitoni kyseisessä kielessä on parantunut nopeasti, vaikka kuullunymmärtäminen ja puhe vielä töitä teettävätkin. Turhautumista kielen vaikeuden suhteen ei ole kuitenkaan tullut ja ranska tuntuu oikein luontevalta ja kivalta kieleltä käyttää, kuulla ja oppia. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä työtä tuolla saralla, joten kärsivällisyyden hyvettä saa vielä moneen otteeseen käyttää ennen kuin voin olla kielitaitooni tyytyväinen.
Kielitaidon tai -taidottomuuden lisäksi muita tyytymättömyyden aiheita ei suuremmalti ole viikon sisään esiintynyt. Asuntoasiatkin alkavat vähitellen näyttää valoisemmilta, sillä minulle on tarjottu useita kalliita (yli 500€) huoneita ja yhtä 400€ huonetta. Tuota viimeksimainittua menen keskiviikkona katsomaan. Kyseessä on Beggenin asuinalueella Luxembourgin kaupungin pohjoispuolella sijaitseva huone kolmen hengen kimppakämpässä. Keskiviikon jälkeen olen viisaampi asunnon sisällöstä ja mahdollisuuksistani vuokrata se. Mikäli saan tuon kämpän, niin muutto sinne olisi mahdollista vasta maaliskuun alussa. Täytyy katsoa, missä vietän helmikuun. Mikäli Tuulialle sopii, niin mielelläni viettäisin sen hänen luonaan Longwyssa vuokraa maksaen. Helpompaa kuin jatkuva edestakainen muuttaminen. Toivotaan siis parasta, että kämppäasiat selviävät pikapuolin ja todellinen asettuminen Luxiin pääsee kunnolla käyntiin.
Asunnonmetsästyksestä huolimatta todettakoon, ettei nykyisissä asuinolosuhteissani ole, pitkää työmatkaa lukuunottamatta, ollut valittamista. Tuulia on ollut enemmän kuin ihana, ystävällinen ja vieraanvarainen minua kohtaan. Meidän väliaikainen yhteiselomme on sujunut käsittämättömän hyvin ja tunnen olevani hänen kotonaan kuin omassani. Kissat ovat päivä päivältä suloisempia ja tulen taatusti ikävöimään niiden läsnäoloa, kun muuttopäivä omaan asuntoon jonain päivänä koittaa. Tuulian kanssa olemme kumpikin sanattomasta sopimuksesta tehneet sekä omia juttujamme että myös yhteisiä puuhia. Esimerkiksi eilen sunnuntaina pitkän velttoiluaamun jälkeen piipahdimme autolla Longwyn lähellä vanhoilla II maailmansodan aikasilla taistelupaikoilla sekä teimme pienimuotoisen kävelyn Longwyn vanhaan kaupunkiin. Longwyn uudempaan osaan tutustuin yksikseni lauantaina, kun kävelin sinne ruokakauppaan. Longwysta ja ruoasta kuitenkin lopussa enemmän. Olemme Tuulian kanssa välillä myös kokkaileet yhdessä ja jutelleet pitkät pätkät niitä näitä. Lisäksi Tuulialla oli lauantaina pienimuotoiset synttärijuhlta, joihin minäkin olosuhteiden pakosta ja niistä huolimatta osallistuin. Kemut olivat oikein hauskat ja rennot, ja ennen kaikkea sain niissä tilaisuuden tavata Tuulian paikallisia ystäviä. Mikä parasta sain kuulla ja puhua ranskaa koko illan. Puhe tosin jäi vähemmälle, minut tuntevat tietävät tämän olevan harvinaista :D, mutta kuuntelun osalta olen oikein ylpeä itsestäni. Ymmärsin lähes kaiken ja jopa lautapelien pelaaminen ranskaksi onnistui. Bien fait, moi! :)
Ja nyt pääsen jälleen lempiosuuteeni eli kirjoittamaan sekalaisia huomioita ja havintoja paikallisesta elämänmenosta. Seuraavat kommentit koskevat sekä Luxembourgia että Ranskaa, josta minulla on nyt viikon mittainen laaja tietämys. :)
*Ilmasto: Sää ei ole kuin aina toukokuun, vaan pikemminkin lokakuinen. Lunta sataa muutaman millimetrin aina aika ajoin ja lämpötila on nollassa tai muutaman asteen sen molemmin puolin. Välillä täällä kuitenkin tuntuu olevan kylmempää kuin Suomessa, sillä kosteutta on ilmassa paljon ja kylmä ilma pääsee luihin ja ytimiin. Sisätilat eivät myöskään ole niin lämpimät kuin Suomessa, joten mukaan pakkaamani villasukat ovat tulleet tarpeeseen.
*Joukkoliikenne: Toimii! Luxista on hyvät yhteydet kaikkialle sekä lähelle että kauas, ja julkinen liikenne pelittää satunnaisista myöhästymisistä huolimatta mitä mainioimmin. Ja ennen kaikkea julkisilla liikkuminen on täällä äärettömän edullista. Esimerkiksi minun työmatkani Ranskasta Luxiin maksaa päivittäin 1,50€ tai 1,20€ (riippuen ostanko kertalipun vai maksanko matkakortilla) suuntaansa. Yhteyksiä on useita kymmeniä päivässä ja matka taittuu siisteillä kulkuvälineillä mukavasti. samalla tunnustettakoon, että on ihan hassua matkata päivittäin kolmessa maassa - bussini Ranskan puolelta Luxiin kulkee Belgian kautta. Luxista pääsee siis kätevästi ja edullisesti ulkomaille, mikä matkustamista rakastavalle minunlaiselleni köyheliinille on taivaan lahja. Suunnitelmissa on siis tehdä päiväretkiä lähiseudun kaupunkeihin joukkoliikennevälineitä hyödyntäen. Ajatuksenani on kevään mittaan tehdä visiitit ainakin Metziin, Nancyyn ja Verduniin (Ranska); Kölniin ja Trieriin (Saksa); Antwerpeniin, Brysseliin ja Brüggeen (Belgia) ja Amsterdamiin (Hollanti).
*Ranskalaisuus: Näkyy monissakin jutuissa, mutta ennen kaikkea hurjassa liikennekulttuurissa sekä leipomoissa. Autoja menee koko ajan joukkoliikenteestä huolimatta ja niillä ajatetaan lujaa. Ne myös pysäköidään miten sattuu eikä suojatielle pysäköity auto ole tavaton näky. Leipomoita ei myöskään katukuvasta puutu, sillä niitä on kirjaimellisesti kaikkialla. Niiden hauskuus ovat vakiasiakkaat, halvat hinnat ja niiden saumaton kuuluminen ranskalaiseen elämänmenoon. Aamuisin odottaessani bussia pysäkillä viereisessä leipomossa käy samoja asiakkaita joka aamu samaan kellonaikaan. He viipyvät boulangeriessa minuutin pari ja lähtevät sitten patonki kourassa jatkamaan työmatkaansa. Minäkin noudatin paikallista tapaa ja ostin viime perjantaina herkullisia croissantteja työpaikan lähileipomosta hintaan 1,10€/kpl. Ja jotain Ranskasta ja sen leipomokulttuurista kertoo sekin, että Longwyn Lidlissä on leipomo aulassa kaupan sisällä. Samaisesta leipomosta eräs paikallinen juoppo osti patongin ostettuaan ensin votkapullon ja tonicia kaupasta. Kuinka paljon enemmän ranskalaista voi tällainen käytös olla?
*Longwy: Vähän nuhjuinen, mutta herttainen pikkukaupunki Luxin rajan tuntumassa ja tämänhetkinen asuinpaikkani. Longwyssa on ollut asutusta jo vuosisatoja, sillä siellä on vanhoja linnoituksenraunioita, keskiaikainen kirkko (omistettu Pyhälle Dagobertille; joku viisas teologi valaiskoon, miksi häntä pidetään pyhimyksenä) ja 1700-luvulla rakannettu Hôtel de Ville eli kaupungintalo. Longwy on myös entinen kaivoskaupunki ja joskus ollut hyvinkin vilkas ja elinvoimainen. Nykyisin pirteä elämänmeno on muisto vain, sillä kadut ovat hiljaisia ja suurin osa ihmisistä käy Luxissa töissä. Kaupunki on kuitenkin omalla tavallaan oikein viehättävä kaikessa rapistuneisuudessaan ja siksi olen vähitellen tykästynyt siihen. Eikä pidä vähätellä sen sen kiinnostavia piirteitä, kuten Jeanne d'Arcin patsasta tyttökoulun edustalla tai vanhaa kaivostyöläisten rivitaloasutusta. :)
*Ruoka: Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä elämän nautinnoista yksi suurimmista. :) Ruoka on halpaa, hyvää ja sitä on saatavilla paljon. Croissantit, briochet, vaalea leipä, juusto ja viini maistuvat oikein hyvin, joten saan pitää varani kilojen kertymisen suhteen. Onneksi kaupassa myydään myös terveellisempiä elintarvikkeita, kuten edullisia hedelmiä ja vihanneksia sekä jopa saksalaista täysjyväleipää. Terveyden vaalimisesta huolimatta aion täällä asuessani ottaa ilon irti ranskalaisesta nautinnonhaluisesta suhtautumisesta ruokaan ja nauttia viinistä, voista (margariini on nynnyille!), juustosta, suklaasta ja vaaleasta leivästä. Erityisen suuresti rakastan briocheja tai petit pain au lait -leivonnaisia, jotka ovat pullan ja leivän välimuoto. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin kaikki tähänastinen ruoka on ollut oikein hyvää. Joten ainakaan toistaiseksi en ole suomalaisia elintarvikkeita ikävöinyt, vaan päinvastoin iloinnut täkäläisen ruoan edullisista hinnoista.
Tässäpä tämänkertaisia kuulemisia ja aaotoksia. Toivottavasti niistä on iloa teille, ainakin minusta on mukava kirjoittaa näitä huomioita tänne. Nyt palaan puuhieni ääreen ja jatkan ympäristöni havainnointia ja arkista eloa täällä, jotta saan uutta kirjoitettavaa. Haleja itse kullekin ja paljon rakkautta sinne talviseen Suomeen! XXX
Töissä kaikki on sujunut entiseen malliin ja pienimuotoiset rutiinit alkavat jo vakiintua. Yllätyksekseni olen huomannut viihtyväni pienessä suurlähetystössä oikein hyvin ja työ on mukavaa. Ennen kaikkea nautin päästessäni päivittäin olemaan tekemisissä ranskan kielen kanssa. Kirjoitus- ja lukutaitoni kyseisessä kielessä on parantunut nopeasti, vaikka kuullunymmärtäminen ja puhe vielä töitä teettävätkin. Turhautumista kielen vaikeuden suhteen ei ole kuitenkaan tullut ja ranska tuntuu oikein luontevalta ja kivalta kieleltä käyttää, kuulla ja oppia. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä työtä tuolla saralla, joten kärsivällisyyden hyvettä saa vielä moneen otteeseen käyttää ennen kuin voin olla kielitaitooni tyytyväinen.
Kielitaidon tai -taidottomuuden lisäksi muita tyytymättömyyden aiheita ei suuremmalti ole viikon sisään esiintynyt. Asuntoasiatkin alkavat vähitellen näyttää valoisemmilta, sillä minulle on tarjottu useita kalliita (yli 500€) huoneita ja yhtä 400€ huonetta. Tuota viimeksimainittua menen keskiviikkona katsomaan. Kyseessä on Beggenin asuinalueella Luxembourgin kaupungin pohjoispuolella sijaitseva huone kolmen hengen kimppakämpässä. Keskiviikon jälkeen olen viisaampi asunnon sisällöstä ja mahdollisuuksistani vuokrata se. Mikäli saan tuon kämpän, niin muutto sinne olisi mahdollista vasta maaliskuun alussa. Täytyy katsoa, missä vietän helmikuun. Mikäli Tuulialle sopii, niin mielelläni viettäisin sen hänen luonaan Longwyssa vuokraa maksaen. Helpompaa kuin jatkuva edestakainen muuttaminen. Toivotaan siis parasta, että kämppäasiat selviävät pikapuolin ja todellinen asettuminen Luxiin pääsee kunnolla käyntiin.
Asunnonmetsästyksestä huolimatta todettakoon, ettei nykyisissä asuinolosuhteissani ole, pitkää työmatkaa lukuunottamatta, ollut valittamista. Tuulia on ollut enemmän kuin ihana, ystävällinen ja vieraanvarainen minua kohtaan. Meidän väliaikainen yhteiselomme on sujunut käsittämättömän hyvin ja tunnen olevani hänen kotonaan kuin omassani. Kissat ovat päivä päivältä suloisempia ja tulen taatusti ikävöimään niiden läsnäoloa, kun muuttopäivä omaan asuntoon jonain päivänä koittaa. Tuulian kanssa olemme kumpikin sanattomasta sopimuksesta tehneet sekä omia juttujamme että myös yhteisiä puuhia. Esimerkiksi eilen sunnuntaina pitkän velttoiluaamun jälkeen piipahdimme autolla Longwyn lähellä vanhoilla II maailmansodan aikasilla taistelupaikoilla sekä teimme pienimuotoisen kävelyn Longwyn vanhaan kaupunkiin. Longwyn uudempaan osaan tutustuin yksikseni lauantaina, kun kävelin sinne ruokakauppaan. Longwysta ja ruoasta kuitenkin lopussa enemmän. Olemme Tuulian kanssa välillä myös kokkaileet yhdessä ja jutelleet pitkät pätkät niitä näitä. Lisäksi Tuulialla oli lauantaina pienimuotoiset synttärijuhlta, joihin minäkin olosuhteiden pakosta ja niistä huolimatta osallistuin. Kemut olivat oikein hauskat ja rennot, ja ennen kaikkea sain niissä tilaisuuden tavata Tuulian paikallisia ystäviä. Mikä parasta sain kuulla ja puhua ranskaa koko illan. Puhe tosin jäi vähemmälle, minut tuntevat tietävät tämän olevan harvinaista :D, mutta kuuntelun osalta olen oikein ylpeä itsestäni. Ymmärsin lähes kaiken ja jopa lautapelien pelaaminen ranskaksi onnistui. Bien fait, moi! :)
Ja nyt pääsen jälleen lempiosuuteeni eli kirjoittamaan sekalaisia huomioita ja havintoja paikallisesta elämänmenosta. Seuraavat kommentit koskevat sekä Luxembourgia että Ranskaa, josta minulla on nyt viikon mittainen laaja tietämys. :)
*Ilmasto: Sää ei ole kuin aina toukokuun, vaan pikemminkin lokakuinen. Lunta sataa muutaman millimetrin aina aika ajoin ja lämpötila on nollassa tai muutaman asteen sen molemmin puolin. Välillä täällä kuitenkin tuntuu olevan kylmempää kuin Suomessa, sillä kosteutta on ilmassa paljon ja kylmä ilma pääsee luihin ja ytimiin. Sisätilat eivät myöskään ole niin lämpimät kuin Suomessa, joten mukaan pakkaamani villasukat ovat tulleet tarpeeseen.
*Joukkoliikenne: Toimii! Luxista on hyvät yhteydet kaikkialle sekä lähelle että kauas, ja julkinen liikenne pelittää satunnaisista myöhästymisistä huolimatta mitä mainioimmin. Ja ennen kaikkea julkisilla liikkuminen on täällä äärettömän edullista. Esimerkiksi minun työmatkani Ranskasta Luxiin maksaa päivittäin 1,50€ tai 1,20€ (riippuen ostanko kertalipun vai maksanko matkakortilla) suuntaansa. Yhteyksiä on useita kymmeniä päivässä ja matka taittuu siisteillä kulkuvälineillä mukavasti. samalla tunnustettakoon, että on ihan hassua matkata päivittäin kolmessa maassa - bussini Ranskan puolelta Luxiin kulkee Belgian kautta. Luxista pääsee siis kätevästi ja edullisesti ulkomaille, mikä matkustamista rakastavalle minunlaiselleni köyheliinille on taivaan lahja. Suunnitelmissa on siis tehdä päiväretkiä lähiseudun kaupunkeihin joukkoliikennevälineitä hyödyntäen. Ajatuksenani on kevään mittaan tehdä visiitit ainakin Metziin, Nancyyn ja Verduniin (Ranska); Kölniin ja Trieriin (Saksa); Antwerpeniin, Brysseliin ja Brüggeen (Belgia) ja Amsterdamiin (Hollanti).
*Ranskalaisuus: Näkyy monissakin jutuissa, mutta ennen kaikkea hurjassa liikennekulttuurissa sekä leipomoissa. Autoja menee koko ajan joukkoliikenteestä huolimatta ja niillä ajatetaan lujaa. Ne myös pysäköidään miten sattuu eikä suojatielle pysäköity auto ole tavaton näky. Leipomoita ei myöskään katukuvasta puutu, sillä niitä on kirjaimellisesti kaikkialla. Niiden hauskuus ovat vakiasiakkaat, halvat hinnat ja niiden saumaton kuuluminen ranskalaiseen elämänmenoon. Aamuisin odottaessani bussia pysäkillä viereisessä leipomossa käy samoja asiakkaita joka aamu samaan kellonaikaan. He viipyvät boulangeriessa minuutin pari ja lähtevät sitten patonki kourassa jatkamaan työmatkaansa. Minäkin noudatin paikallista tapaa ja ostin viime perjantaina herkullisia croissantteja työpaikan lähileipomosta hintaan 1,10€/kpl. Ja jotain Ranskasta ja sen leipomokulttuurista kertoo sekin, että Longwyn Lidlissä on leipomo aulassa kaupan sisällä. Samaisesta leipomosta eräs paikallinen juoppo osti patongin ostettuaan ensin votkapullon ja tonicia kaupasta. Kuinka paljon enemmän ranskalaista voi tällainen käytös olla?
*Longwy: Vähän nuhjuinen, mutta herttainen pikkukaupunki Luxin rajan tuntumassa ja tämänhetkinen asuinpaikkani. Longwyssa on ollut asutusta jo vuosisatoja, sillä siellä on vanhoja linnoituksenraunioita, keskiaikainen kirkko (omistettu Pyhälle Dagobertille; joku viisas teologi valaiskoon, miksi häntä pidetään pyhimyksenä) ja 1700-luvulla rakannettu Hôtel de Ville eli kaupungintalo. Longwy on myös entinen kaivoskaupunki ja joskus ollut hyvinkin vilkas ja elinvoimainen. Nykyisin pirteä elämänmeno on muisto vain, sillä kadut ovat hiljaisia ja suurin osa ihmisistä käy Luxissa töissä. Kaupunki on kuitenkin omalla tavallaan oikein viehättävä kaikessa rapistuneisuudessaan ja siksi olen vähitellen tykästynyt siihen. Eikä pidä vähätellä sen sen kiinnostavia piirteitä, kuten Jeanne d'Arcin patsasta tyttökoulun edustalla tai vanhaa kaivostyöläisten rivitaloasutusta. :)
*Ruoka: Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä elämän nautinnoista yksi suurimmista. :) Ruoka on halpaa, hyvää ja sitä on saatavilla paljon. Croissantit, briochet, vaalea leipä, juusto ja viini maistuvat oikein hyvin, joten saan pitää varani kilojen kertymisen suhteen. Onneksi kaupassa myydään myös terveellisempiä elintarvikkeita, kuten edullisia hedelmiä ja vihanneksia sekä jopa saksalaista täysjyväleipää. Terveyden vaalimisesta huolimatta aion täällä asuessani ottaa ilon irti ranskalaisesta nautinnonhaluisesta suhtautumisesta ruokaan ja nauttia viinistä, voista (margariini on nynnyille!), juustosta, suklaasta ja vaaleasta leivästä. Erityisen suuresti rakastan briocheja tai petit pain au lait -leivonnaisia, jotka ovat pullan ja leivän välimuoto. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin kaikki tähänastinen ruoka on ollut oikein hyvää. Joten ainakaan toistaiseksi en ole suomalaisia elintarvikkeita ikävöinyt, vaan päinvastoin iloinnut täkäläisen ruoan edullisista hinnoista.
Tässäpä tämänkertaisia kuulemisia ja aaotoksia. Toivottavasti niistä on iloa teille, ainakin minusta on mukava kirjoittaa näitä huomioita tänne. Nyt palaan puuhieni ääreen ja jatkan ympäristöni havainnointia ja arkista eloa täällä, jotta saan uutta kirjoitettavaa. Haleja itse kullekin ja paljon rakkautta sinne talviseen Suomeen! XXX
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Mon boulot et la vie d'adulte
Bonsoir mes cheris! :) Taas on parin päivän hiljaiselon jälkeen aika kirjoittaa muutama sana tänne blogiin muistiin ja kuulumisia kertomaan. Mitään ihmeempiä ei ole tapahtunut, mutta jotain kuitenkin.
Arki alkoi maanantaina, sen voi tähän alkuun todeta. Menin siis maanantai-aamuna "työpaikalleni" (Onko työelämävalmennuspaikka työpaikka?) Suomen Luxemburgin suurlähetystöön, joka sijaitsee aikalailla kaupungin keskustassa eli päärautatieaseman läheisyydessä. Työmatka Ranskan puolelta kestää bussi-juna -yhdistelmällä suuntaansa tunnin, joten asunto lähempää kaupunkia olisi mukava löytää pikapuolin. Hinnat sekä vuokrissa että myytävissä taloissa (ei, en ole muuttamassa tänne :D) ovat huikeat ja halpenevat tuskin ollenkaan kaupungin ulkopuolella. Minulla on ollut pari kämppää kiikarissa, mutta ainakaan tositaiseksi mitään kehitystä niiden suhteen ei ole tapahtanut. Pidetään kuitenkin peukut pystyssä!
Töissä on ollut oikein mukavaa sekä työtovereiden että tekemisen puolesta. Paljon on vanhaa tuttua USA:n harjoittelun ajoilta, mutta jotakin uutta tietenkin. Suurin muutos on ehkä se, että Luxissa puitteet ovat paljon pienemmät ja lähetystössä työskentelee vakituisesti vain viisi ihmistä. Minä olen lisäys tähän joukkoon ja olen viihtynyt erittäin hyvin. Ihmiset ovat olleet avualiaita ja ystävällisiä, työ on hauskaa ja ranskan kielen kanssakin alan pikkuhiljaa päästä yhteisymmärrykseen. Tänään soitin yhdestä kämpästä ja jouduin puhumaan ranskaa puhelimessa. Se oli aika kammottavaa, sillä en meinannut kuulla mitä luurin toisessa päässä ollut henkilö sanoi, koska yhteys oli heikko ja ranskan taitoni vielä lapsenkengissä. Kirjoittaminen ja lukeminen sujuvat jo oikein hyvin, mutta kuullunymmärtämisessä ja puheessa on vielä paljon kehitettävää. Hiljaa kuitenkin hyvä tulee ja niin pois päin.
Pienistä kommelluksista huolimatta kaikki on sujunut ihan hyvin.Kissojen kanssa on kivaa ja Tuulian luon olen viihtynyt pitkästä työmatkasta huolimatta. Hän on ollut enemmän kuin vieraanvarainen minua kohtaan ja huolehtinut minusta hyvin. Onneksi maailmassa on hyviä ihmisiä ja lähimmäisenrakkautta!
Tässäpä tämän kertaisia tiedonantoja. Nyt iltapuuhien pariin ennen aikaista nukkumaanmenoa ja vielä aikaisempaa herätystä. Tätä on ilmeisesti työssäkäyvän aikuisen arki. Töihin, kotiin, nukkumaan ja takaisin töihin. Olisikohan pitänyt jäädä opiskelijaksi ja olla oman ajankäyttönsä herra tai rouva hamaan eläkeikään saakka? :) Toisaalta aikuisenakin on ihan mukavaa. Jos töistä vielä maksettaisiin oikeaa palkkaa, niin olisin täysin onnellinen. No, kaikki aikanaan. Halitus itse kullekin ja à bientôt!
lauantai 15. tammikuuta 2011
La vielle ville et émmanegement temporaire à France
Bonjour une autre fois! Tällä hetkellä olen sitten Ranskassa niin kuin edellisessä tekstissä ennustin. Kirjoittelen tätä tekstiä Rehonin kylässä aivan Longwyn isomman kaupungin kupeessa Ranskan ja Luxemburgin rajan tuntumassa. Olen siis erään suomalaisen Tuulian kotona ainakin toistaiseksi eli siksi, kunnes löydän asunnon Luxemburgista. Mutta aloitetaan alusta viime päivien tapahtumat.
Lauantaina aamulla heräsin suhteellisen aikaisin (ennen kahdeksaa) ja suuntasin kulkuni ensi töikseni hostellin alakertaan aamiaiselle. Hostellini oli Luxembourg City Hostel, joka on saanut hyvät arvostelut ja oli kyllä niiden veroinen. Oikein siisti ja turvallinen paikka se olikin nukkua yksi yö, mutta pidempään en olisi jaksanut. Vaikka hostellin asiakaskunta olikin yllättävän iäkästä – paljon lapsiperheitä ja keski-ikäisiä – nuorisokulttuuri vallitsi ja tunsin itseni satavuotiaaksi, kun mieleni teki mennä perjantai-iltana kello yhdeksän jälkeen valittamaan naapurihuoneessa raikaavasta teknomusiikista. Olen näemmä tullut vanhaksi ja arvostan rauhaa ja hiljaisuutta. :) Sain kuitenkin nukuttua yöni hyvin ja aamulla heräsin siksi pirteänä syömään. Aamupala oli niin keskieurooppalainen, että hymyilytti. Valkoista leipää ja kahvia tai teetä. Saksalaisuus ja pohjoismaalaisuus näkyivät kuitenkin leikkelevalikoimassa ja jogurttina ja muroina. Maittava aamiainen, jonka nautittuani jaksoin hyvillä mielin lähteä tutustumaan Luxemburgin kaupunkiin.
En perjantaina illalla saanut oikein minkäänlaista selkoa kaupunkista, joten perinteinen turistikierros kera kartan ja kameran oli paikallaan. Lux on oikein herttainen ja pieni. Se on täynnä vanhoja taloja ja historiaa, mutta on kaupungissa myös uudempia asuinalueita, kuten esimerkiksi Kirchberg, jossa myös EU-instituutiot (oikeus, komission osastoja, finanssipankki) sijaitsevat. Kävelin aamupäivällä enimmäkseen vanhassa kaupungissa ja löysin tieni myös tulevalle työpaikalleni eli Suomen suurlähetystöön. Luxin vanhakaupunki on peräisin keskiajalta, sillä sen vanhimmat osat ovat kaupungin perustamisen ajalta eli vuodelta 963. Luxemburg (niin kuin monet aikalaisensa) syntyi joen ja jyrkkien rotkojen ympärille puolustuslinnoitukseksi. Vanhassa kaupungissa on siksi historian siipien havinaa jyhkeiden kivisten katedraalien, kapeiden kujien ja vanhojen talojen keskellä kuljeskellessa. Erityisen ikimuistoinen hetki aamupäivässä oli piipahdus Église de Saint Micheliin eli arkkienkeli Mikaelin kirkkoon, jossa sain istua hetken yksin hämärässä. Täytyy tunnustaa, että vierailu hiljaiseen ja hämärään keskiaikaiseen kirkkoon tuntui hiukan aavemaiselta, vaikka kokemus olikin äärimmäisen hieno. En ole koskaan aiemmin ollut keskiaikaisessa kirkossa yksin hämärässä. Vaikuttavaa ja harrasta arvioisin tunnelmiani.
Vanhasta kaupungista löytyi myös toinen kuuluisampi kirkko nimeltään Cathédrale de Notre Dame. Nimi tarkoittaa Neitsyt Marian katedraalia ja kirkko oli samaa linjaa kuin edeltäjänsä eli keskiaikainen, jylhä, kaunis, harras ja hiljentymiseen kannustava. Olen aina pitänyt kirkoista ja erityisen paljon vanhoista katolisista kivikirkoista, joita Eurooppa kaikeksi onneksi on pullollaan. Luxemburgin oleskeluni on siis alkanut oikein miellyttävästi kirkkopysähdysten merkeissä. Kirkkojen lisäksi poikkesin katsomassa myös suurherttuan palatsin (Palace Grande-Ducal) ulkoapäin sekä Guilleume II:n aukiolla, jossa oli myös lauantaiseen tapaan tori. Tuoksut olivat huumaavia ja myynnissä oli kaikenlaista ihanaa kukista paistettuun kanaan ja hedelmiin. Muutenkin Luxin vanha kaupunki hurmasi minut tunnelmallaan, jossa ranskalaisuus ja saksalaisuus yhdistyvät jännittävällä tavalla. Luxemburgin kielikin tuntuu olevan sekoitus saksaa ja ranskaa. Vanhassa kaupungissa ihanan ranskalaista oli etenkin pienet fromageriet, boulangeriet ja patisseriet eli juustokaupat ja leipomot. Lisäksi näin pari ihanaa vinotecaa eli viinimyymälää, vaikka viiniä ja muuta alkoholia voi täällä (niin kuin yleisesti ottaen myös muualla Euroopassa Pohjoismaita lukuun ottamatta) ostaa ruokakaupasta. Luxin katukuvassa näkyi pikkuisten putiikkien ja myymälöiden ohella myös kiinnostavan paljon koiria, jotka kävelyttivät omistajiaan lauantain ratoksi kaupungilla. Erityisen mieleenpainuva hauva oli suloinen whippetti, joka juoksi minua innokkaasti tervehtimään kauppakadulla kävellessäni ja tahtoi nuolla kasvoni. Ikävämpiä kohtaamisia samalla alueella oli muutaman kerjäläisen näkeminen. Vaikka Lux onkin varakas maa ja kaupunki, niin asiat eivät valitettavasti aivan kaikilla ole hyvin. Kerjäläiset olivat valitettava muistutus todellisuudesta ja Euroopan kurjasta taloustilanteesta, joka vanahalla mantereella vieläkin vallitsee. Kunpa asiat kääntyisivät pian parempaan päin!
Lauantaina iltapäivällä oli sitten väliaikaisen muuton aika. Tapasin siis Tuulian hostellini aulassa ja matkasimme tavaroideni kera autolla hänen kotiinsa Ranskan puolelle. Tuulia on äärimmäisen mukava ja tulimme juttuun loistavasti, vaikkemme entuudestaan tunteneetkaan. Hän on asunut Luxemburgissa tai sen lähistöllä jo seitsemän vuotta ja työskentelee täällä musiikinopettajana. Tuulia on samaa sukua kanssani siinä mielessä, että hänkin on kotoisin Tampereelta (kaikista Suomen paikoista! :D) ja on hakeutunut ulkomaille nuoresta lähtien. Hän on ystävällisesti luvannut pitää minua luonaan vieraanaan siihen saakka, kunnes löydän asunnon. Tuulian kämppä on oikein hyvän kokoinen (neljä huonetta!) ja todella viihtyisä. Asunto sijaitsee pikkuruisessa ja vanhanaikaisessa kerrostalossa, jossa huoneet ovat suhteellisen isoja ja katto korkealla. Tuulialla on arkeaan sulostuttamassa kaksi söpöä puolivuotiasta kissaa, jotka ovat Gustaf ja Edward. Molemmat ovat adoptoituja; toinen kadulta ja toinen rankkurilta. Nimestään huolimatta Gustaf on suloinen ja hellyydenkipeä harmaa tyttökissa (sitä luultiin aluksi pojaksi) ja Edward hieman arempi valkoruskea poikakissa. Tulen kissojen kanssa mainiosti juttuun jo muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen, sillä ne ovat seurailleet puuhiani koko illan. Tälläkin hetkellä Gustaf makailee vieressäni sängyllä. Onpa mukavaa, kun saan taas hetken viettää aikaa ihanien karvapallojen kanssa!
Tällaisia kuulumisia siis täältä. Asunnonhankinta jatkuu edelleen ja tässä välissä käytänkin tilaisuuden hyväkseni ja kiitän sekä kumarran syvään kaikkia teitä ihanuuksia, jotka olette apuanne asunnonmetsästykseen tarjonneet. Olette mahtavia ja ihania! Kiitos siis sydämeni pohjasta ja lämpimästi tervetuloa käymään jahka asunto löytyy. Nyt vetäydyn jälleen kerran yöpuulle ja jatkan kuulumisten kirjoittelua, kun uutta kerrottavaa ilmaantuu. Bon nuit mes cheris, dormez-vous bien!
perjantai 14. tammikuuta 2011
Depuis la voyage est la destination
Bonsoir tout le monde! Je suis arrivée en Luxembourg depuis huit heures de voyager. Eli ihanaa iltaa kaikki ihmiset! Olen viimein päässyt perille Luxemburgiin kahdeksan tunnin matkustamisen jälkeen. Hassua, miten pienikin matka Euroopan sisällä ottaa aikaa, kun siihen lasketaan mukaan odotukset lentokentällä, matkat sinne ja kaikki muu hässäkkä, joka matkustamiseen liittyy. Nyt olen kuitenkin perillä, joten on aika kertoa muutama sana matkasta tänne. :)
Lähdin siis Helsingistä aamulla matkaan noin klo 11.00 tätini Raijan luota. Lentokentälle menin taksilla, sillä iso matkalaukku ja käsimatkatavarat eivät innostaneet bussikyytiin. Taksikuski oli oikein mukava ja matka taittui nopeasti. Lentokentän lähtöselvitys oli maailman nopein ja tehokkain. Osasyyllinen tähän on automaatti, jossa lähtöselvitys tehdään ja ainoastaan matkalaukku laitetaan matkaan tiskillä. Tällä kertaa uusi elämä ulkomailla ei alkanut ylipainomaksuja maksamalla, vaan laukkuni painoi tasan 21 kg. Näköjään jotain hyötyä on ollut kaikesta jatkuvasta ulkomailla ravaamisesta, sillä olen näemmä oppinut pakkaamaan. Kovan työn ja tuskan takana tämän taidon hankinta olikin. :)
Lento Luxemburgiin kävi Kööpenhaminan kautta SAS:n koneilla. Köpiksen kenttä oli muuttunut parempaan sitten viimenäkemän, sillä se oli oikein siisti ja viihtyisä aiempaan nuhjuisuuteen verrattuna. Sen sijaan Tanskan kalleus oli pöyristyttävää, koska maksoin voileivästä, pienestä limusta ja kahdesta myslipatukasta lentokentällä noin 18€. Älytöntä, mutta pakko oli syödä, koska lentokoneissa ei enää tarjoilla ilmaista ruokaa ja siellä on vielä kalliimmat hinnat. Tanskasta sen verran, että kieli kuulosti edelleen hassulta ja unohdin, että siellä käytetään vielä kruunuja. Jouduinkin kentältä soittamaan pikkuveljelleni Laurille, joka ystävällisesti tarkisti netistä tanskan kruunun kurssin. Kiitos Lauri, oot paras! <3 (10 tanskan kruunua on muuten noin 1,40€, jos jotakuta kiinnostaa tällainen tieto.)
Lento Köpiksestä Luxemburgiin (josta aion puhua tästä eteenpäin Luxina yksinkertaisuuden ja laiskuuden nimissä) sujui rauhallisesti ja tasaisesti. Kone oli pieni ja suhteellisen täynnä, mutta vieressäni ei istunut ketään. Matkustajat näyttivät pelottavan varakkailta, sillä tunsin itseni vähän köyhäksi kaikkien Louis Vuittoneiden ja hienojen läppärilaukkujen keskellä. Varmaan kaikki tai suurin osa olivat jotain EU-ihmisiä. Jos he taas olivat luxembourgilaisia, niin ilmeisen varakkaita sellaisia, mikä ei toisaalta ole yllätys., koska Luxissa on korkea elintaso ja kalliit hinnat. Tämä näkyy mm. asuntojen vuokrissa, joista kohta enemmän lisää.
Pääsin siis turvallisesti perille Luxiin, jossa vastassa oli siisti kenttä ja perille tullut matkalaukku. Ikinä ennen en ole saanut laukkua suoraan, kun saavun matkalaukkuhihnan viereen. Nyt niin tapahtui, joten pisteitä Luxin kentälle ripeästä palvelusta. (Vinkvink Helsinki-Vantaa!) Kentältä kaupunkiin pääsi bussilla, mutta isojen matkatavaroiden ja bussinvaihdon vuoksi otin kentältä taksin alleni. Matka kaupunkiin ei ollut pitkä ja taksat samaa luokkaa kuin Suomessa. Taksikuski oli portugalilainen ja yhteinen kielemme oli ranskan ja englannin sekametelisoppa. Luxissa on siis paljon ulkomaalaisia vierastyöntekijöitä ja kolme virallista kieltä (ranska, saksa ja luxemburgin kieli), mutta ihmiset puhuvat myös hyvää englantia. Aion kuitenkin pärjätä täällä ranskalla (sitä vartenhan täällä olen!) ja ainakin katukylteistä päätellen, se tuntuu olevan maan yleisin kieli.
Ensivaikutelma Luxista oli oikein hyvä, sillä lunta ei ole, asteita on noin 10 plussaa ja kaupunki on herttaisen pieni sekä sekoitus ranskalaista ja saksalaista pikkukaupunkia. Sää yllätti leutoudellaan, joten kevättakin osto on varmaan pikapuolin edessä, jos tällaiset lukemat jatkuvat. Tervemenoa vain Suomen talvi ja lumikinokset! :) Hostellini on todella hieno, siisti ja sijainniltaan vanhan kaupungin lähellä. Aamiainen kuuluu hintaan, mikä on plussaa. Turistikierros kaupungissa jää huomiselle, sillä tänään olen liian väsynyt liikkumaan mihinkään. Meinasin koneessakin nukahtaa istualteni. Asiointi hostellin vastaanotossa sujui muuten tyylipuhtaasti ranskaksi. Se tuli suustani yllättävän luonnostaan ja ymmärsin lähes kaiken, mitä tiskin takana ollut tyyppi selitti. Kielitaidon puolesta hyvä alku uudelle arjelle. :)
Sitten siihen asumiseen, sillä (kuten ehkä arvaattekin) en aio asua hostellissa koko kevättä. Syynä väliaikaiseen hostellimajoitukseen on asunnottomuus, sillä en ole lukuisista yrityksistä huolimatta löytänyt Luxemburgin kaupungista tai sen lähistöltä asuntoa itselleni. Kuten sanottua asuntojen vuokrat ovat Luxissa pilvissä, sillä alivuokralaishuoneesta saattaa joutua maksamaan 600-700€ pahimmassa tapauksessa. Oma hintahaarukkani liikkuu max. 450€ tienoilla, mutta niin on laita myös muilla opiskelijoilla ja harjoittelijoilla, joita Luxissa kuulemma on paljon. Asunnonmetsästys on siis lievästi sanottuna ollut haasteellista ja eniten ärsyttää, kun kämppätiedusteluihin ei vastata. Olen kuitenkin hyvin toiveikas ja lisäksi vakuuttunut, että paikan päällä asunto on helpompi löytää kuin etänä. Huoli siis pois, kyllä aina joku majapaikka löytyy! :)
Itse asiassa väliaikaismajoitus muutamaksi viikoksi on jo löytynyt. Pelastavaksi enkelikseni on osoittautunut eräs suomalainen Tuulia, jonka yhteystiedot löysin FinLux-seuran (Suomalaiset Luxemburgissa -yhdistys tai jotain vastaavaa) keskustelupalstalta. Reippaana tyttönä laitoin Tuulialle ennen joulua sähköpostia ja kyselin vinkkejä asunnonhankintaan Luxissa. Hän antoi hyviä neuvoja ja kirjoitti, että hätätilassa pääsen vähäksi aikaa hänen vierashuoneeseensa asumaan. Koska asuntoa ei ollut toissapäivään mennessä löytynyt, kirjoitin Tuulialle uudemman kerran ja otin hänen erittäin ystävällisen, vieraanvaraisen ja sydämellisen tarjouksensa väliaikaismajoituksesta vastaan. Olenkin huomenna muuttamassa hänen luokseen viikoksi pariksi. Tapaamme huomenna täällä hostelillani ja matkaamme Tuulian kotiin Ranskan puolelle. Muutan siis huomenna hetkeksi Ranskaan. :) Luxissa on siis aika tavallista, että ihmiset asuvat Saksan, Belgian ja Ranskan puolella ja käyvät sieltä käsin töissä Luxissa. Itse toivon saavani kämpän ennen pitkää Luxista, mutta näin hätätilassa kaikki käy. Siksi siis olen enemmän kuin mielläni ja kiitollisuudellani menossa Tuulian luokse hetkeksi. Saan etsiä asuntoa rauhassa ja näenpähän samalla ranskalaista elämää. :) Syntyy jutunjuurta ja kerrottavaa tänne muistiin kirjoitettavaksi. :D
Mutta tässäpä tämän hetkiset kuulumiset. Perillä ollaan ja hyvin menee. Olo on lievän hämmentynyt ja myös vähän kotoisa. Alan jo vähitellen ehkä tottumaan jatkuvaan reissaukseen ja matkalaukkuelämään. Välillä se rassaa, mutta tällä hetkellä en valita elämäni saamista käänteistä. Olen uudessa massa tapaamassa uusia ihmisiä ja kokemassa uusia jännittäviä asioita. Mitä muuta voisin pyytää, kun tällaisia kokemuksia olen aina halunnut? Nyt elän niiden keskellä ja olo on siksi auvoinen.
Jaahas, nyt riittää jaarittelu tältä päivältä ja on aika käydä yöpuulle reissusta väsyneenä. Huomenna tai ylihuomenna yritän kirjoittaa lisää tekstiä tänne nettiyhteyksien salliessa. Voikaa hyvin, pysykää ihanina ja bon week-end à tous mes cheris! <3 Je vous aime! Bonne soirée! :)
Lähdin siis Helsingistä aamulla matkaan noin klo 11.00 tätini Raijan luota. Lentokentälle menin taksilla, sillä iso matkalaukku ja käsimatkatavarat eivät innostaneet bussikyytiin. Taksikuski oli oikein mukava ja matka taittui nopeasti. Lentokentän lähtöselvitys oli maailman nopein ja tehokkain. Osasyyllinen tähän on automaatti, jossa lähtöselvitys tehdään ja ainoastaan matkalaukku laitetaan matkaan tiskillä. Tällä kertaa uusi elämä ulkomailla ei alkanut ylipainomaksuja maksamalla, vaan laukkuni painoi tasan 21 kg. Näköjään jotain hyötyä on ollut kaikesta jatkuvasta ulkomailla ravaamisesta, sillä olen näemmä oppinut pakkaamaan. Kovan työn ja tuskan takana tämän taidon hankinta olikin. :)
Lento Luxemburgiin kävi Kööpenhaminan kautta SAS:n koneilla. Köpiksen kenttä oli muuttunut parempaan sitten viimenäkemän, sillä se oli oikein siisti ja viihtyisä aiempaan nuhjuisuuteen verrattuna. Sen sijaan Tanskan kalleus oli pöyristyttävää, koska maksoin voileivästä, pienestä limusta ja kahdesta myslipatukasta lentokentällä noin 18€. Älytöntä, mutta pakko oli syödä, koska lentokoneissa ei enää tarjoilla ilmaista ruokaa ja siellä on vielä kalliimmat hinnat. Tanskasta sen verran, että kieli kuulosti edelleen hassulta ja unohdin, että siellä käytetään vielä kruunuja. Jouduinkin kentältä soittamaan pikkuveljelleni Laurille, joka ystävällisesti tarkisti netistä tanskan kruunun kurssin. Kiitos Lauri, oot paras! <3 (10 tanskan kruunua on muuten noin 1,40€, jos jotakuta kiinnostaa tällainen tieto.)
Lento Köpiksestä Luxemburgiin (josta aion puhua tästä eteenpäin Luxina yksinkertaisuuden ja laiskuuden nimissä) sujui rauhallisesti ja tasaisesti. Kone oli pieni ja suhteellisen täynnä, mutta vieressäni ei istunut ketään. Matkustajat näyttivät pelottavan varakkailta, sillä tunsin itseni vähän köyhäksi kaikkien Louis Vuittoneiden ja hienojen läppärilaukkujen keskellä. Varmaan kaikki tai suurin osa olivat jotain EU-ihmisiä. Jos he taas olivat luxembourgilaisia, niin ilmeisen varakkaita sellaisia, mikä ei toisaalta ole yllätys., koska Luxissa on korkea elintaso ja kalliit hinnat. Tämä näkyy mm. asuntojen vuokrissa, joista kohta enemmän lisää.
Pääsin siis turvallisesti perille Luxiin, jossa vastassa oli siisti kenttä ja perille tullut matkalaukku. Ikinä ennen en ole saanut laukkua suoraan, kun saavun matkalaukkuhihnan viereen. Nyt niin tapahtui, joten pisteitä Luxin kentälle ripeästä palvelusta. (Vinkvink Helsinki-Vantaa!) Kentältä kaupunkiin pääsi bussilla, mutta isojen matkatavaroiden ja bussinvaihdon vuoksi otin kentältä taksin alleni. Matka kaupunkiin ei ollut pitkä ja taksat samaa luokkaa kuin Suomessa. Taksikuski oli portugalilainen ja yhteinen kielemme oli ranskan ja englannin sekametelisoppa. Luxissa on siis paljon ulkomaalaisia vierastyöntekijöitä ja kolme virallista kieltä (ranska, saksa ja luxemburgin kieli), mutta ihmiset puhuvat myös hyvää englantia. Aion kuitenkin pärjätä täällä ranskalla (sitä vartenhan täällä olen!) ja ainakin katukylteistä päätellen, se tuntuu olevan maan yleisin kieli.
Ensivaikutelma Luxista oli oikein hyvä, sillä lunta ei ole, asteita on noin 10 plussaa ja kaupunki on herttaisen pieni sekä sekoitus ranskalaista ja saksalaista pikkukaupunkia. Sää yllätti leutoudellaan, joten kevättakin osto on varmaan pikapuolin edessä, jos tällaiset lukemat jatkuvat. Tervemenoa vain Suomen talvi ja lumikinokset! :) Hostellini on todella hieno, siisti ja sijainniltaan vanhan kaupungin lähellä. Aamiainen kuuluu hintaan, mikä on plussaa. Turistikierros kaupungissa jää huomiselle, sillä tänään olen liian väsynyt liikkumaan mihinkään. Meinasin koneessakin nukahtaa istualteni. Asiointi hostellin vastaanotossa sujui muuten tyylipuhtaasti ranskaksi. Se tuli suustani yllättävän luonnostaan ja ymmärsin lähes kaiken, mitä tiskin takana ollut tyyppi selitti. Kielitaidon puolesta hyvä alku uudelle arjelle. :)
Sitten siihen asumiseen, sillä (kuten ehkä arvaattekin) en aio asua hostellissa koko kevättä. Syynä väliaikaiseen hostellimajoitukseen on asunnottomuus, sillä en ole lukuisista yrityksistä huolimatta löytänyt Luxemburgin kaupungista tai sen lähistöltä asuntoa itselleni. Kuten sanottua asuntojen vuokrat ovat Luxissa pilvissä, sillä alivuokralaishuoneesta saattaa joutua maksamaan 600-700€ pahimmassa tapauksessa. Oma hintahaarukkani liikkuu max. 450€ tienoilla, mutta niin on laita myös muilla opiskelijoilla ja harjoittelijoilla, joita Luxissa kuulemma on paljon. Asunnonmetsästys on siis lievästi sanottuna ollut haasteellista ja eniten ärsyttää, kun kämppätiedusteluihin ei vastata. Olen kuitenkin hyvin toiveikas ja lisäksi vakuuttunut, että paikan päällä asunto on helpompi löytää kuin etänä. Huoli siis pois, kyllä aina joku majapaikka löytyy! :)
Itse asiassa väliaikaismajoitus muutamaksi viikoksi on jo löytynyt. Pelastavaksi enkelikseni on osoittautunut eräs suomalainen Tuulia, jonka yhteystiedot löysin FinLux-seuran (Suomalaiset Luxemburgissa -yhdistys tai jotain vastaavaa) keskustelupalstalta. Reippaana tyttönä laitoin Tuulialle ennen joulua sähköpostia ja kyselin vinkkejä asunnonhankintaan Luxissa. Hän antoi hyviä neuvoja ja kirjoitti, että hätätilassa pääsen vähäksi aikaa hänen vierashuoneeseensa asumaan. Koska asuntoa ei ollut toissapäivään mennessä löytynyt, kirjoitin Tuulialle uudemman kerran ja otin hänen erittäin ystävällisen, vieraanvaraisen ja sydämellisen tarjouksensa väliaikaismajoituksesta vastaan. Olenkin huomenna muuttamassa hänen luokseen viikoksi pariksi. Tapaamme huomenna täällä hostelillani ja matkaamme Tuulian kotiin Ranskan puolelle. Muutan siis huomenna hetkeksi Ranskaan. :) Luxissa on siis aika tavallista, että ihmiset asuvat Saksan, Belgian ja Ranskan puolella ja käyvät sieltä käsin töissä Luxissa. Itse toivon saavani kämpän ennen pitkää Luxista, mutta näin hätätilassa kaikki käy. Siksi siis olen enemmän kuin mielläni ja kiitollisuudellani menossa Tuulian luokse hetkeksi. Saan etsiä asuntoa rauhassa ja näenpähän samalla ranskalaista elämää. :) Syntyy jutunjuurta ja kerrottavaa tänne muistiin kirjoitettavaksi. :D
Mutta tässäpä tämän hetkiset kuulumiset. Perillä ollaan ja hyvin menee. Olo on lievän hämmentynyt ja myös vähän kotoisa. Alan jo vähitellen ehkä tottumaan jatkuvaan reissaukseen ja matkalaukkuelämään. Välillä se rassaa, mutta tällä hetkellä en valita elämäni saamista käänteistä. Olen uudessa massa tapaamassa uusia ihmisiä ja kokemassa uusia jännittäviä asioita. Mitä muuta voisin pyytää, kun tällaisia kokemuksia olen aina halunnut? Nyt elän niiden keskellä ja olo on siksi auvoinen.
Jaahas, nyt riittää jaarittelu tältä päivältä ja on aika käydä yöpuulle reissusta väsyneenä. Huomenna tai ylihuomenna yritän kirjoittaa lisää tekstiä tänne nettiyhteyksien salliessa. Voikaa hyvin, pysykää ihanina ja bon week-end à tous mes cheris! <3 Je vous aime! Bonne soirée! :)
lauantai 1. tammikuuta 2011
Une aventure nouvelle m'attendra
Uusi vuosi alkoi ja kohta sitä taas mennään. Tämä on neljäs matkustamiseen tai ulkomailla oleskeluun liittyvä blogi, jota kahden vuoden sisään kirjoitan. Välillä itsekin ihmettelen elämäni käänteitä, mutta valittaa en voi. Mutta ennen kuin menen asioiden edelle eli bloggaamiseen, niin aloitetaan alusta ja kerrotaan tähän tekstiin johtaneet tapahtumat.
Jos olette sattuneet lukemaan tai törmäämään edellisiin blogeihini, niin tiedätte minun viimeisen kahden vuoden aikana seikkailleen ensin Italiassa, sitten Lontoossa ja viimeksi Yhdysvalloissa. Maailmaa on siis tullut nähtyä viime aikoina ja mikä parasta olen voinut kirjoittaa kokemuksiani tänne netin ihmeelliseen maailmaan muistiin ja jakaa samalla eloani maailmalla teidän ihanien ihmisten kanssa. Kuten jo moneen otteeseen olen paasannut, niin arkielämäni on aika tylsää, mutta maailmalla ollessa siitä(kin) on mukava kirjoittaa. Uusi kulttuuri, uudet ihmiset ja erilainen elämä kuin Suomessa ovat aiheita, joista kelpaa naputella tekstiä ja ammentaa tarinoita. Ulkomailla oleskelu siis mahdollistaa puoliaktiivisen kirjoitteluni blogeihini ja toimii samalla päiväkirjamerkintöinä seikkailuistani.
Mutta on aika siirtyä vähitellen itse asiaan historian syövereistä ja palata nykyhetkeen ja tähän blogiin. Kuten ehkä tiedättekin (tai sitten ette) kaikki edelliset blogini ovat jollain tavalla liittyneet yliopisto-opintoihini, koska kaikki "ulkomaankomennukseni" liittyivät jollain tavalla opiskeluuni. Italiassa "kirjoitin" gradua, Lontoossa olin vaihto-opiskelemassa ja Yhdysvalloissa suoritin pakollisen harjoittelujaksoni. Mutta tuo kaikki on nyt menneisyyttä ja edessä siintävät uudet haasteet. Yliopisto-opiskelu on taaksejäänyttä elämää, sillä sain teologian maisterin paperit käteen 13.12.2010. Seuraava ulkomailla viettämäni ajanjakso ei siten enää liity opintoihini - ainakaan suoraan - vaan on pikemminkin jatkumoa opiskeluvuosistani.
Kyllä kyllä, pääsen pian itse asiaan. Valmistumiseni jälkeen minun on siis kohdattava aikuinen elämä ja mentävä töihin. Helpommin sanottu kuin tehty näinä laman aikoina. Varsinkin minun alallani (mikä se sitten ikinä onkin :D) töitä ei tahdo löytyä lähes lainkaan. Olen koko ikäni halunnut tehdä töitä ulkomailla tai ainakin kansainvälisten asioiden parissa. Palattuani Yhdysvalloista Suomeen syyskuun lopulla ajattelin asettuvani tänne ja meneväni töihin. Toisin kuitenkin kävi, sillä töitä ei ole. Työvoimatoimistosta minulle siksi suositeltiin työelämävalmennusta eli puolen vuoden tai vuoden mittaista jaksoa, jossa työskennellään työmarkkinatuen avulla jossakin työpaikassa ja hankitaan työkokemusta. Työelämävalmennuksen paras puoli kokemuksen hankkimisen ohella on se, että sen voi keskeyyttää, jos töitä ilmaantuu jostakin. Kyseessä ei ole siis työsuhde, vaan tavallaan työharjoittelu.
Tällainen järjestely sopii aktiiviselle luonteelleni paremmin kuin työttömyys (pelkkä sana saa aikaan lähes kylmiä väreitä), joten otin vinkistä vaarin ja aloin metsästää työelämävalmennuspaikkaa, joka liittyisi kansainvälisiin tehtäviin. Sellaisia on tarjolla vaikka muille jakaa, sillä Suomen Ulkoasianministeriössä on usein paikkoja vapaana harjoittelijoille tai työelämävalmennettaville. Niinpä siis rohkeasti lähettelin sähköpostia UM:n eri tahoille sekä ulkomailla että Suomessa ja kysyin mahdollista työelämävalmennuspaikkaa. Kuinka ollakaan onni potki oikein todenteolla ja sain ensi vuodeksi kaksi paikkaa UM:n edustustoissa ulkomailla. Nyt sitten tiedän, mitä ensi vuonna teen ja samalla hankin kansainvälistä kokemusta oikein urakalla. :)
Työelämävalmennuspaikkani ovat Suomen suurlähetystö Luxemburgissa ja Suomen UNESCO-edustusto Pariisissa. Luxemburgiin lähden parin viikon päästä ja Pariisi on vuorossa kesäkuussa. Edellisessä kaupungissa vietän viisi kuukautta ja jälkimmäisessä kuusi. Uusia seikkailuja, kokemuksia ja maailmanmatkailua on siis luvassa 11 kuukauden verran unohtamatta tietenkään kunnollista ja perusteellista kielikylpyä, jonka saan ranskan kielestä tämän vuoden aikana. Tämä blogi keskittyy elämääni ja kokemuksiini Luxemburgissa, josta ainakin tällä hetkellä tunnustan rehellisesti tietäväni hyvin hyvin vähän. Uskon asian kuitenkin korjaantuvan pikapikaa. :)
Vielä toistaiseksi en tiedä muuta kuin sen, että olen lähdössä 14.1. Luxemburgiin. Työt alkavat 17. tammikuuta ja odotan niihin käsiksi käymistä innolla. Asunnosta ei vielä ole tietoa, mutta eiköhän minulle joku kolo Luxemburgista löydy. Vuokrien hinnat ovat korkeat (yksiö Helsingissä maksaa saman verran kuin huoneen vuokra Luxemburgissa), mutta minulla on sellainen tunne, että asiat vielä järjestyvät oikein hyvin. Ilokseni ja onnekseni täytyy todeta, että näin on käynyt ennenkin. Jo ennen kuin tiesin mitään Luxemburgista tai Pariisista minulla oli tunne, että haluaisin seuraavaksi viettää aikaa Ranskassa. Nyt toiveeni toteutuu - tai ehkä se oli etiäinen - ja maailma kutsuu jälleen. Olo on tästä syystä iloisen odottava, mutta samalla myös haikea. On toisaalta mukavaa päästä taas maailmalle uusien seikkailujen pariin, mutta kova ikävä jää jälleen kerran sekä perhettä, sukulaisia että rakkaita ystäviä. Onneksi yhteydenpito on mahdollista näin sähköisesti, vaikkaan se ei ole sama asia kuin kasvotusten tapaaminen.
Siksi toivonkin näkeväni kaikkia teitä ihania ihmisiä luonani tämän vuoden mittaan sekä Luxemburgissa että Pariisissa. Jahka saan itseni asetettua johonkin koloon kussakin paikassa, niin kyläilemään saa enemmän kuin mielellään tulla! :) Lasken sen varaan, että keskisen Euroopan houkutukset kutsuvat teitä, jolloin saatte hyvän syyn piipahtaa luonani kylässä. Alors, bienvenue tout le monde! <3
Mutta tällaista siis luvassa. Seuraavassa tekstissä lupaan jaaritella vähemmän itsestäni ja kertoa enemmän Luxemburgista tai jostakin muusta kiinnostavasta. Siihen asti pysykää ihanina ja rakkaina! <3 Bon nuit mes cheris!
Jos olette sattuneet lukemaan tai törmäämään edellisiin blogeihini, niin tiedätte minun viimeisen kahden vuoden aikana seikkailleen ensin Italiassa, sitten Lontoossa ja viimeksi Yhdysvalloissa. Maailmaa on siis tullut nähtyä viime aikoina ja mikä parasta olen voinut kirjoittaa kokemuksiani tänne netin ihmeelliseen maailmaan muistiin ja jakaa samalla eloani maailmalla teidän ihanien ihmisten kanssa. Kuten jo moneen otteeseen olen paasannut, niin arkielämäni on aika tylsää, mutta maailmalla ollessa siitä(kin) on mukava kirjoittaa. Uusi kulttuuri, uudet ihmiset ja erilainen elämä kuin Suomessa ovat aiheita, joista kelpaa naputella tekstiä ja ammentaa tarinoita. Ulkomailla oleskelu siis mahdollistaa puoliaktiivisen kirjoitteluni blogeihini ja toimii samalla päiväkirjamerkintöinä seikkailuistani.
Mutta on aika siirtyä vähitellen itse asiaan historian syövereistä ja palata nykyhetkeen ja tähän blogiin. Kuten ehkä tiedättekin (tai sitten ette) kaikki edelliset blogini ovat jollain tavalla liittyneet yliopisto-opintoihini, koska kaikki "ulkomaankomennukseni" liittyivät jollain tavalla opiskeluuni. Italiassa "kirjoitin" gradua, Lontoossa olin vaihto-opiskelemassa ja Yhdysvalloissa suoritin pakollisen harjoittelujaksoni. Mutta tuo kaikki on nyt menneisyyttä ja edessä siintävät uudet haasteet. Yliopisto-opiskelu on taaksejäänyttä elämää, sillä sain teologian maisterin paperit käteen 13.12.2010. Seuraava ulkomailla viettämäni ajanjakso ei siten enää liity opintoihini - ainakaan suoraan - vaan on pikemminkin jatkumoa opiskeluvuosistani.
Kyllä kyllä, pääsen pian itse asiaan. Valmistumiseni jälkeen minun on siis kohdattava aikuinen elämä ja mentävä töihin. Helpommin sanottu kuin tehty näinä laman aikoina. Varsinkin minun alallani (mikä se sitten ikinä onkin :D) töitä ei tahdo löytyä lähes lainkaan. Olen koko ikäni halunnut tehdä töitä ulkomailla tai ainakin kansainvälisten asioiden parissa. Palattuani Yhdysvalloista Suomeen syyskuun lopulla ajattelin asettuvani tänne ja meneväni töihin. Toisin kuitenkin kävi, sillä töitä ei ole. Työvoimatoimistosta minulle siksi suositeltiin työelämävalmennusta eli puolen vuoden tai vuoden mittaista jaksoa, jossa työskennellään työmarkkinatuen avulla jossakin työpaikassa ja hankitaan työkokemusta. Työelämävalmennuksen paras puoli kokemuksen hankkimisen ohella on se, että sen voi keskeyyttää, jos töitä ilmaantuu jostakin. Kyseessä ei ole siis työsuhde, vaan tavallaan työharjoittelu.
Tällainen järjestely sopii aktiiviselle luonteelleni paremmin kuin työttömyys (pelkkä sana saa aikaan lähes kylmiä väreitä), joten otin vinkistä vaarin ja aloin metsästää työelämävalmennuspaikkaa, joka liittyisi kansainvälisiin tehtäviin. Sellaisia on tarjolla vaikka muille jakaa, sillä Suomen Ulkoasianministeriössä on usein paikkoja vapaana harjoittelijoille tai työelämävalmennettaville. Niinpä siis rohkeasti lähettelin sähköpostia UM:n eri tahoille sekä ulkomailla että Suomessa ja kysyin mahdollista työelämävalmennuspaikkaa. Kuinka ollakaan onni potki oikein todenteolla ja sain ensi vuodeksi kaksi paikkaa UM:n edustustoissa ulkomailla. Nyt sitten tiedän, mitä ensi vuonna teen ja samalla hankin kansainvälistä kokemusta oikein urakalla. :)
Työelämävalmennuspaikkani ovat Suomen suurlähetystö Luxemburgissa ja Suomen UNESCO-edustusto Pariisissa. Luxemburgiin lähden parin viikon päästä ja Pariisi on vuorossa kesäkuussa. Edellisessä kaupungissa vietän viisi kuukautta ja jälkimmäisessä kuusi. Uusia seikkailuja, kokemuksia ja maailmanmatkailua on siis luvassa 11 kuukauden verran unohtamatta tietenkään kunnollista ja perusteellista kielikylpyä, jonka saan ranskan kielestä tämän vuoden aikana. Tämä blogi keskittyy elämääni ja kokemuksiini Luxemburgissa, josta ainakin tällä hetkellä tunnustan rehellisesti tietäväni hyvin hyvin vähän. Uskon asian kuitenkin korjaantuvan pikapikaa. :)
Vielä toistaiseksi en tiedä muuta kuin sen, että olen lähdössä 14.1. Luxemburgiin. Työt alkavat 17. tammikuuta ja odotan niihin käsiksi käymistä innolla. Asunnosta ei vielä ole tietoa, mutta eiköhän minulle joku kolo Luxemburgista löydy. Vuokrien hinnat ovat korkeat (yksiö Helsingissä maksaa saman verran kuin huoneen vuokra Luxemburgissa), mutta minulla on sellainen tunne, että asiat vielä järjestyvät oikein hyvin. Ilokseni ja onnekseni täytyy todeta, että näin on käynyt ennenkin. Jo ennen kuin tiesin mitään Luxemburgista tai Pariisista minulla oli tunne, että haluaisin seuraavaksi viettää aikaa Ranskassa. Nyt toiveeni toteutuu - tai ehkä se oli etiäinen - ja maailma kutsuu jälleen. Olo on tästä syystä iloisen odottava, mutta samalla myös haikea. On toisaalta mukavaa päästä taas maailmalle uusien seikkailujen pariin, mutta kova ikävä jää jälleen kerran sekä perhettä, sukulaisia että rakkaita ystäviä. Onneksi yhteydenpito on mahdollista näin sähköisesti, vaikkaan se ei ole sama asia kuin kasvotusten tapaaminen.
Siksi toivonkin näkeväni kaikkia teitä ihania ihmisiä luonani tämän vuoden mittaan sekä Luxemburgissa että Pariisissa. Jahka saan itseni asetettua johonkin koloon kussakin paikassa, niin kyläilemään saa enemmän kuin mielellään tulla! :) Lasken sen varaan, että keskisen Euroopan houkutukset kutsuvat teitä, jolloin saatte hyvän syyn piipahtaa luonani kylässä. Alors, bienvenue tout le monde! <3
Mutta tällaista siis luvassa. Seuraavassa tekstissä lupaan jaaritella vähemmän itsestäni ja kertoa enemmän Luxemburgista tai jostakin muusta kiinnostavasta. Siihen asti pysykää ihanina ja rakkaina! <3 Bon nuit mes cheris!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)