Bonjour tout le monde! :) Viimeisimmistä Luxemburg-kuulumisista on jo vierähtänyt kiitettävästi aikaa, joten otetaan vahinko takaisin ja mennään pidemmittä puheitta suoraan asiaan eli viimeaikaisiin seikkailuihini.
Kevät täällä Luxemburgissa on sujunut hyvin ja aika on kulunut hurjaa vauhtia. Pian onkin aika sanoa hyvästit Luxemburgille ja siirtyä astetta etelämmäksi eli Pariisiin. Ennen tulevaa muuttoa olen kuitenkin yrittänyt ottaa pientä loppukiriä Luxemburgiin tutustumisessa ja onnistunutkin tässä aika hyvin. Kuluneen kuukauden aikana olen nähnyt Luxemburgin monipuolsiuuden, sillä pari viikkoa sitten piipahdimme Tuulian kanssa tutustumassa Luxemburgin viinialueeseen eli Mosel-joen laaksoon maan itäosissa. Viime viikonloppuna vuorossa puolestaan oli sukellus Luxemburgin historiaan ja pohjoisosiin, jota jylhät kukkulat ja komeat maisemat värittävät. Lisäksi olen ehtinyt välissä poiketa Suomessa pikavisiitillä ja tutustua myös Ranskaan ja Lorrainen alueeseen sen pääkaupungissa Nancyssa. Kiirettä on siis pitänyt ja suunnitelmissa on vielä monenmonta nähtävyyttä, jotka pitäisi katsastaa.
Jo aiemmin olen kirjoittanut, kuinka Luxemburg on pieneksi maaksi täynnä kaikkea erilaista. Tämä pätee sekä maisemiin että maan kulttuuriin. Kieli vaihtuu alueen mukana ranskasta saksaksi ja luxemburgin kieli värittää kaikkea elämää kahden suuremman kielen välissä. Viinialueen komeat maisemat kumpuilevine rinteineen tarjoavat ihanteellisen tavan tutustua maan maatalouselämään, sillä viinintuotanto on yksi Luxemburgin (pää)elinkeinoista. Tuulian kanssa kävimme Grevenmacherin kylässä, jossa on Bernard-Massardin viinitila, jossa valmistetaan Luxemburgin ikiomaa shamppanjaa eli crémantia. Viinitilakierros eli tutustuminen talon viinikellariin maksoi 6,5€ per pää ja siihen sisältyi kaksi lasillista talon shamppanjaa. Paikka oli hurmaava ja viini vei kielen mennessään. Tuulia oli myös superihana ja ajelutti minua jokilaakson kauniissa maisemissa, jotta saatoin napsia kuvia viinitiloista ja Mosel-joesta. Sää suosi sunnuntaista retkeämme, sillä lämpötila oli 27 astetta ja aurinko paistoi. Täydellinen retkipäivä viinikulttuurin saloihin, sillä mikään ei rentouta mieltä samalla tavalla kuin kylmä shamppanja aurinkoisella terassilla hyvässä seurassa. :) Kotiinviemisinä mukaan lähti muutama pullo paikallisia väkijuomia sekä piknik-kassi, johon mahtuu viinipullo aurinkoista puistoretkeä ilahduttamaan.
Viinitilakierroksen välissä vierähti pari viikkoa ennen kuin pääsin tutustumaan Luxemburgiin lähemmin. Tähän tarvittiin Suomi-vieras Hanne, lukioaikainen ystäväni, joka tuli luokseni muutamaksi päiväksi viime viikolla. Lauantaina lähdimme käymään ulkomailla eli teimme päiväretken Ranskaan Nancyn komeaan kaupunkiin. Nancy, joka sijaitsee noin 110 km Luxemburgista etelään, on vanha Lorrainen herttuan (tai jonkun vastaavan) pääkallopaikka, sillä siellä kulta kimalsi komeissa rakennuksissa ja vanhoissa palatseissa. Aurinko paistoi tälläkin reissulla ja päällimmäinen kuva kaupungista jäi positiiviseksi, sillä vihreät puistot, vanhat rakennukset, vilkkaat kadut ja opiskelijaporukan riehakas mielenosoitus oikeuksiensa puolesta tarjosivat oivan kurkistuksen Nancyn arkeen. Erityisesti puistossa nautittu italialainen jäätelö sekä halpa junamatka (15€ per pää meno-paluulippu) jättivät makean maun suuhun.
Sunnuntaina sitten tutustuimme Hannen kanssa tämän hetkiseen asuinmaahani Luxemburgiin ja junailimme itsemme kiskoja ja maantietä pitkin Viandenin ja Clervauxin pikkukyliin. Kumpikin oli herttainen, pieni ja kuuluisa vanhasta linnastaan. Vianden, joka sijaitsee aivan Saksan rajalla Luxemburgin koillisosassa, oli täynnä turisteja. Kylän vetonaula on keskiaikainen linna, jossa Viandenin herttuat ovat asuneet 100-luvulta lähtien. Linnan vanhimmat osat ovat peräisin Rooman valatkunnan ajalta 300-450-luvulta. 1800-luvulla linna päästettiin pahasti rappeutumaan, mutta suurherttua Jeanin aloitteesta linna kunnostettiin entiseen loistoonsa 1970-luvulla. Linna oli mukava tapa tutustua Luxemburgin historiaan, sillä se tarjosi hyvän poikkileikkauksen Luxemburgia hallinneista kansoista sekä maan aloista keski- ja uudella ajalla. Linna on ilmeisen kuuluisa, sillä siellä ovat vierailleet useat valtion päämiehet ja kuninkaalliset (mm. kuningatar Silvia) ja onpa siellä kuvattu elokuviakin. Viandenin kylästä löytyi hauska yllätys Finnshopin eli Suomi-kaupan muodossa. Kyseinen putiikki möi suomalaisia käsitöitä ja muuta tavaraa perinteisemmän Luxemburg-matkamuistokrääsän ohella.
Viandenista matka jatkui bussilla halki mutkittelevien vuoristoteiden (ei täällä oikeasti vuoria ole, mutta korkeita kukkuloita riittää) kohti Clervauxin kylää, joka sijaitsee Luxemburgin pohjoisimmassa osassa. Clervaux on kuuluisa linnastaan ja benediktiiniluostaristaan sekä siitä, että se on ollut Ardennein taistelun keskeinen asemapaikka toisen maailmansodan aikana. Clervauxin vapauttivat amerikkalaiset joukot vuonna 1944 saksalaisten miehityksestä ja tätä suurta tapahtumaa kylässä muisteltiin sekä näyttävän muistomerkin (sotilas seisoi kivipaasin päällä ja USA:n lippu liehui rinnakain Luxemburgin lipun kanssa) että Ardennein taistelulle omistetun museon avulla. Museo oli pieni ja ahdas, mutta täynnä kaikkea autenttista ja kiinnostavaa tavaraa toisen maailmansodan ajoilta. Näytillä oli niin univormuja, mitaleja, aseita, villasukkia, laskuvarjoja, Raamattuja kuin ammuslaatikoita, ohjuksia, lippuja, ensiaputarvikkeita ja kaasunaamareitakin. Kiinnostavimpia esineitä olivat mielestäni USA:n armeijan painotuotteet eli ranskan ja saksan sanakirjat, romaanien armeijaversiot (kirja oli erimallinen kuin pokkarit yleensä ja kaiketi sisältöäkin oli muokattu) ja ohjekirjat, kuten "Tiedä oikeutesi, jos tulet vangituksi". Sotahistorian lisäksi poikkesimme Clervauxin katedraalissa ja päivittelimme Hannen kanssa sitä, kuinka niin rauhallinen kylä on voinut olla taistelutantereena toisessa maailmansodassa. Muutenkin on vaikea käsittää, että 70 vuotta sitten toinen maailmansota riehui maassa valtoimenaan ja armeijat ovat marssineet kaduilla. Koehtova ja jännittävä ajatus, joka tarjoaa historiafriikille paljon pohdittavaa ja nähtävää Luxemburgissa.
Jatkuvan ulkomailla ja nähtävyyksillä juoksemisen ohella olen ehtinyt nauttia kulttuurista elokuvien ja Luxemburgin nykytaiteenmuseon avulla. Lisäksi olen tehnyt kaikenlaisia sekalaisia huomioita maasta ja sen kulttuurista. Tässäpä siis jälleen kerran listaus viime aikaisista havainnoistani Luxemburgiin liittyen:
- helle: Aurinko paistaa ja kesä on täällä. Tämä ei kuitenkaan ole maatalouden kannalta hyvä asia, sillä kuivuus koettelee niin Luxemburgia kuin Ranskaakin. Toivottavasti sadetta saadaan pian, jottei ruoan hinta nouse huonon satokauden takia pilviin.
- naapurin karitsa: Ei joutunut pääsiäispaistiksi, vaan ilmeisesti elää ja voi hyvin. Viime aikoina karitsaa ei kuitenkaan ole näkynyt eikä kuulunut, joten epäilen sen siirtyneen joko päivällispöytään kunniavieraaksi tai lähteneen kesälaitumille maaseudun rauhaan.
- kohteliaata autoilijat: Luxemburgissa yhdeksän kymmenestä autoilijasta päästää jalankulkijan yli suojatien kohdalla.
- avoautot: Niitä riittää ja ne ovat toinen toistaan hienompi. Taas yksi osoitus Luxemburgin vauraudesta ja maan mukavasta säätilasta.
- flirtti: Sitä harrastetaan ja se on iloista ja kevyttä, välillä suoraakin. Tulee hyvä mieli. :) Suomalaiset voisivat ottaa oppia!
- EU: Elää ja voi hyvin ainakin Luxemburgissa. EU:ta juhlistettiin täällä näyttävästi Eurooppa-päivän 9.5. tiimoilta. Lauantaina 7.5. vanhassa kaupungissa nimittäin järjestettiin koko päivän kestänyt tapahtuma, jossa kaikki EU-maat esittelivät omaa maataan ja kulttuuriaan. Minäkin olin paikalla Suomea edustamassa ja jaoin kaikenlaisia esitteitä Suomesta kiinnostuneille. Kävijöitä riitti ja eniten kiinnostivat suklaa (tarjolla oli maistiaisia) sekä Lappi, Helsinki ja joulupukki. Tapahtuma oli oikein hauska ja on sitä huonompiakin työpäiviä ollut kuin istua ulkona auringossa, syödä kakkua ja kuunella ilmaista live-musiikkia. EU on ainakin minusta hyvä asia. :)
- ranskan kieli: Kielitaitoni kehittyy koko ajan, vaikka takapakkiakin tulee. Masentavin hetki oi vierailu Eurooppa-oikeuden seminaariin, jossa en ymmärtänyt oikeastaan mitään. Aiheena tosin Eurooppa-oikeus, jonka termit ovat minulle tuntemattomia suomeksi saati sitten ranskaksi. Voitokkain hetki sen sijaan oli Eurooppa-päivänä, jolloin selitin ranskalaiselle miehelle ummet ja lammet Suomen nähtävyyksistä ranskaksi, niin että hän ymmärsi kaiken - tai ainakin suurimman osan. :)
- ruoka: On täällä superhyvää ja sitä on tarjolla vähän liiankin kanssa. Erityisesti voi, patonki, leivonnaiset, juusto ja viini ovat viimeaikoina maistuneet. Suosikkejani ovat camembert-juusto ja rosé-viini. Paras ateria on ollut Eurooppa-oikeuden seminaarissa, jossa lounas oli kolmen ruokalajin gourmet-ateria. Tarjolla oli myös viiniä, jota nautin työajalla ainoastaan lasillisen. Tarjoilijoita oli kaikkialla ja palvelu pelasi loistavasti. Voisin aina syödä yhtä hyvin - ja ilmaiseksi. :)
- 3D-lasit: Sai elokuvateatterissa mukaan! Oletan, että ensi kerralla 3D-näytös ei siis maksa extraa.
Tässäpä tämänkertaiset uutiset ja sähkösanomat. Pian seuraa lisää raportointia, sillä ensi viikonloppuna on tarkoitus poiketa tulevassa kotikaupungissani Pariisissa ja kesäkuun puolella Belgiassa Antwerpenissä, Hollannissa ja Ranskan Verdunissa. Nähtävää, tehtävää ja kirjoitettavaa siis riittää. :)
Voikaa hyvin, pysykää ihanina ja nauttikaa alkavasta kesästä! Bisous. <3
Kevät täällä Luxemburgissa on sujunut hyvin ja aika on kulunut hurjaa vauhtia. Pian onkin aika sanoa hyvästit Luxemburgille ja siirtyä astetta etelämmäksi eli Pariisiin. Ennen tulevaa muuttoa olen kuitenkin yrittänyt ottaa pientä loppukiriä Luxemburgiin tutustumisessa ja onnistunutkin tässä aika hyvin. Kuluneen kuukauden aikana olen nähnyt Luxemburgin monipuolsiuuden, sillä pari viikkoa sitten piipahdimme Tuulian kanssa tutustumassa Luxemburgin viinialueeseen eli Mosel-joen laaksoon maan itäosissa. Viime viikonloppuna vuorossa puolestaan oli sukellus Luxemburgin historiaan ja pohjoisosiin, jota jylhät kukkulat ja komeat maisemat värittävät. Lisäksi olen ehtinyt välissä poiketa Suomessa pikavisiitillä ja tutustua myös Ranskaan ja Lorrainen alueeseen sen pääkaupungissa Nancyssa. Kiirettä on siis pitänyt ja suunnitelmissa on vielä monenmonta nähtävyyttä, jotka pitäisi katsastaa.
Jo aiemmin olen kirjoittanut, kuinka Luxemburg on pieneksi maaksi täynnä kaikkea erilaista. Tämä pätee sekä maisemiin että maan kulttuuriin. Kieli vaihtuu alueen mukana ranskasta saksaksi ja luxemburgin kieli värittää kaikkea elämää kahden suuremman kielen välissä. Viinialueen komeat maisemat kumpuilevine rinteineen tarjoavat ihanteellisen tavan tutustua maan maatalouselämään, sillä viinintuotanto on yksi Luxemburgin (pää)elinkeinoista. Tuulian kanssa kävimme Grevenmacherin kylässä, jossa on Bernard-Massardin viinitila, jossa valmistetaan Luxemburgin ikiomaa shamppanjaa eli crémantia. Viinitilakierros eli tutustuminen talon viinikellariin maksoi 6,5€ per pää ja siihen sisältyi kaksi lasillista talon shamppanjaa. Paikka oli hurmaava ja viini vei kielen mennessään. Tuulia oli myös superihana ja ajelutti minua jokilaakson kauniissa maisemissa, jotta saatoin napsia kuvia viinitiloista ja Mosel-joesta. Sää suosi sunnuntaista retkeämme, sillä lämpötila oli 27 astetta ja aurinko paistoi. Täydellinen retkipäivä viinikulttuurin saloihin, sillä mikään ei rentouta mieltä samalla tavalla kuin kylmä shamppanja aurinkoisella terassilla hyvässä seurassa. :) Kotiinviemisinä mukaan lähti muutama pullo paikallisia väkijuomia sekä piknik-kassi, johon mahtuu viinipullo aurinkoista puistoretkeä ilahduttamaan.
Viinitilakierroksen välissä vierähti pari viikkoa ennen kuin pääsin tutustumaan Luxemburgiin lähemmin. Tähän tarvittiin Suomi-vieras Hanne, lukioaikainen ystäväni, joka tuli luokseni muutamaksi päiväksi viime viikolla. Lauantaina lähdimme käymään ulkomailla eli teimme päiväretken Ranskaan Nancyn komeaan kaupunkiin. Nancy, joka sijaitsee noin 110 km Luxemburgista etelään, on vanha Lorrainen herttuan (tai jonkun vastaavan) pääkallopaikka, sillä siellä kulta kimalsi komeissa rakennuksissa ja vanhoissa palatseissa. Aurinko paistoi tälläkin reissulla ja päällimmäinen kuva kaupungista jäi positiiviseksi, sillä vihreät puistot, vanhat rakennukset, vilkkaat kadut ja opiskelijaporukan riehakas mielenosoitus oikeuksiensa puolesta tarjosivat oivan kurkistuksen Nancyn arkeen. Erityisesti puistossa nautittu italialainen jäätelö sekä halpa junamatka (15€ per pää meno-paluulippu) jättivät makean maun suuhun.
Sunnuntaina sitten tutustuimme Hannen kanssa tämän hetkiseen asuinmaahani Luxemburgiin ja junailimme itsemme kiskoja ja maantietä pitkin Viandenin ja Clervauxin pikkukyliin. Kumpikin oli herttainen, pieni ja kuuluisa vanhasta linnastaan. Vianden, joka sijaitsee aivan Saksan rajalla Luxemburgin koillisosassa, oli täynnä turisteja. Kylän vetonaula on keskiaikainen linna, jossa Viandenin herttuat ovat asuneet 100-luvulta lähtien. Linnan vanhimmat osat ovat peräisin Rooman valatkunnan ajalta 300-450-luvulta. 1800-luvulla linna päästettiin pahasti rappeutumaan, mutta suurherttua Jeanin aloitteesta linna kunnostettiin entiseen loistoonsa 1970-luvulla. Linna oli mukava tapa tutustua Luxemburgin historiaan, sillä se tarjosi hyvän poikkileikkauksen Luxemburgia hallinneista kansoista sekä maan aloista keski- ja uudella ajalla. Linna on ilmeisen kuuluisa, sillä siellä ovat vierailleet useat valtion päämiehet ja kuninkaalliset (mm. kuningatar Silvia) ja onpa siellä kuvattu elokuviakin. Viandenin kylästä löytyi hauska yllätys Finnshopin eli Suomi-kaupan muodossa. Kyseinen putiikki möi suomalaisia käsitöitä ja muuta tavaraa perinteisemmän Luxemburg-matkamuistokrääsän ohella.
Viandenista matka jatkui bussilla halki mutkittelevien vuoristoteiden (ei täällä oikeasti vuoria ole, mutta korkeita kukkuloita riittää) kohti Clervauxin kylää, joka sijaitsee Luxemburgin pohjoisimmassa osassa. Clervaux on kuuluisa linnastaan ja benediktiiniluostaristaan sekä siitä, että se on ollut Ardennein taistelun keskeinen asemapaikka toisen maailmansodan aikana. Clervauxin vapauttivat amerikkalaiset joukot vuonna 1944 saksalaisten miehityksestä ja tätä suurta tapahtumaa kylässä muisteltiin sekä näyttävän muistomerkin (sotilas seisoi kivipaasin päällä ja USA:n lippu liehui rinnakain Luxemburgin lipun kanssa) että Ardennein taistelulle omistetun museon avulla. Museo oli pieni ja ahdas, mutta täynnä kaikkea autenttista ja kiinnostavaa tavaraa toisen maailmansodan ajoilta. Näytillä oli niin univormuja, mitaleja, aseita, villasukkia, laskuvarjoja, Raamattuja kuin ammuslaatikoita, ohjuksia, lippuja, ensiaputarvikkeita ja kaasunaamareitakin. Kiinnostavimpia esineitä olivat mielestäni USA:n armeijan painotuotteet eli ranskan ja saksan sanakirjat, romaanien armeijaversiot (kirja oli erimallinen kuin pokkarit yleensä ja kaiketi sisältöäkin oli muokattu) ja ohjekirjat, kuten "Tiedä oikeutesi, jos tulet vangituksi". Sotahistorian lisäksi poikkesimme Clervauxin katedraalissa ja päivittelimme Hannen kanssa sitä, kuinka niin rauhallinen kylä on voinut olla taistelutantereena toisessa maailmansodassa. Muutenkin on vaikea käsittää, että 70 vuotta sitten toinen maailmansota riehui maassa valtoimenaan ja armeijat ovat marssineet kaduilla. Koehtova ja jännittävä ajatus, joka tarjoaa historiafriikille paljon pohdittavaa ja nähtävää Luxemburgissa.
Jatkuvan ulkomailla ja nähtävyyksillä juoksemisen ohella olen ehtinyt nauttia kulttuurista elokuvien ja Luxemburgin nykytaiteenmuseon avulla. Lisäksi olen tehnyt kaikenlaisia sekalaisia huomioita maasta ja sen kulttuurista. Tässäpä siis jälleen kerran listaus viime aikaisista havainnoistani Luxemburgiin liittyen:
- helle: Aurinko paistaa ja kesä on täällä. Tämä ei kuitenkaan ole maatalouden kannalta hyvä asia, sillä kuivuus koettelee niin Luxemburgia kuin Ranskaakin. Toivottavasti sadetta saadaan pian, jottei ruoan hinta nouse huonon satokauden takia pilviin.
- naapurin karitsa: Ei joutunut pääsiäispaistiksi, vaan ilmeisesti elää ja voi hyvin. Viime aikoina karitsaa ei kuitenkaan ole näkynyt eikä kuulunut, joten epäilen sen siirtyneen joko päivällispöytään kunniavieraaksi tai lähteneen kesälaitumille maaseudun rauhaan.
- kohteliaata autoilijat: Luxemburgissa yhdeksän kymmenestä autoilijasta päästää jalankulkijan yli suojatien kohdalla.
- avoautot: Niitä riittää ja ne ovat toinen toistaan hienompi. Taas yksi osoitus Luxemburgin vauraudesta ja maan mukavasta säätilasta.
- flirtti: Sitä harrastetaan ja se on iloista ja kevyttä, välillä suoraakin. Tulee hyvä mieli. :) Suomalaiset voisivat ottaa oppia!
- EU: Elää ja voi hyvin ainakin Luxemburgissa. EU:ta juhlistettiin täällä näyttävästi Eurooppa-päivän 9.5. tiimoilta. Lauantaina 7.5. vanhassa kaupungissa nimittäin järjestettiin koko päivän kestänyt tapahtuma, jossa kaikki EU-maat esittelivät omaa maataan ja kulttuuriaan. Minäkin olin paikalla Suomea edustamassa ja jaoin kaikenlaisia esitteitä Suomesta kiinnostuneille. Kävijöitä riitti ja eniten kiinnostivat suklaa (tarjolla oli maistiaisia) sekä Lappi, Helsinki ja joulupukki. Tapahtuma oli oikein hauska ja on sitä huonompiakin työpäiviä ollut kuin istua ulkona auringossa, syödä kakkua ja kuunella ilmaista live-musiikkia. EU on ainakin minusta hyvä asia. :)
- ranskan kieli: Kielitaitoni kehittyy koko ajan, vaikka takapakkiakin tulee. Masentavin hetki oi vierailu Eurooppa-oikeuden seminaariin, jossa en ymmärtänyt oikeastaan mitään. Aiheena tosin Eurooppa-oikeus, jonka termit ovat minulle tuntemattomia suomeksi saati sitten ranskaksi. Voitokkain hetki sen sijaan oli Eurooppa-päivänä, jolloin selitin ranskalaiselle miehelle ummet ja lammet Suomen nähtävyyksistä ranskaksi, niin että hän ymmärsi kaiken - tai ainakin suurimman osan. :)
- ruoka: On täällä superhyvää ja sitä on tarjolla vähän liiankin kanssa. Erityisesti voi, patonki, leivonnaiset, juusto ja viini ovat viimeaikoina maistuneet. Suosikkejani ovat camembert-juusto ja rosé-viini. Paras ateria on ollut Eurooppa-oikeuden seminaarissa, jossa lounas oli kolmen ruokalajin gourmet-ateria. Tarjolla oli myös viiniä, jota nautin työajalla ainoastaan lasillisen. Tarjoilijoita oli kaikkialla ja palvelu pelasi loistavasti. Voisin aina syödä yhtä hyvin - ja ilmaiseksi. :)
- 3D-lasit: Sai elokuvateatterissa mukaan! Oletan, että ensi kerralla 3D-näytös ei siis maksa extraa.
Tässäpä tämänkertaiset uutiset ja sähkösanomat. Pian seuraa lisää raportointia, sillä ensi viikonloppuna on tarkoitus poiketa tulevassa kotikaupungissani Pariisissa ja kesäkuun puolella Belgiassa Antwerpenissä, Hollannissa ja Ranskan Verdunissa. Nähtävää, tehtävää ja kirjoitettavaa siis riittää. :)
Voikaa hyvin, pysykää ihanina ja nauttikaa alkavasta kesästä! Bisous. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti