Appartement, Arlon et affaires étrangeres

Heipskukkuu mes cheris! :) Tervehdys taas täältä keskeltä Eurooppaa. Aika kuluu kuin siivillä ja kuukausi Luxemburgissa on kohta vierähtänyt. Kivaa on ollut ja hyvin olen viihtynyt. Asiat hakevat vielä paikkaansa, mutta osa elämästä alkaa järjestyä vähitellen. Mennään siis pidemmittä puheitta viime viikon tapahtumiin ja uusimpiin kuulumisiin.

Tärkein ja iloisin uutinen kuluneen viikon varrelta on kämpän löytyminen. Tarina on osoitus siitä, että asiat järjestyvät aina loppujen lopuksi parhain päin - tavalla tai toisella. Olin siis valmis vuokraamaan huoneen kimppakämpästä pohjoisesta osasta Luxembourgin kaupunkia Beggenin kaupunginosasta. Kävin katsomassa kyseistä taloa ja huonetta muutama viikko sitten ja sain varattua sen itsellni. Muutto oli suunniteltuna maaliskuun alkuun. Vuokra olisi ollut 350€/kk ja jotain pieniä kuluja (lämmitys ym.) siihen päälle. Tapasin kämpän vuokranantajaa viime viikolla ja tarkoituksena oli maksaa takuuvuokra saman tien. Vuokranantajana oli venäläinen keski-ikäinen rouva Irina, joka tavatessamme vaikutti ihan mukavalta, mutta samalla hieman oikukkaalta persoonalta. Hänelle tuntui olevan aika sama, kuka kämppään muuttaa, kunhan kyseessä oli nainen ja hän oli valmis maksamaan käteisellä. Minulle jäi tapaamisestamme ihan hyvä, mutta hiukan outo fiilis. En osaa tarkemmin kuvailla miksi, mutta jotenkin epäröin koko vuokratouhua. Olin kuitenkin varautunut takuuvuokran maksuun Irinan tapaamisen jälkeisenä päivänä, mutta jotenkin minulla oli koko ajan tunne, että jos joku muu kämppä tulisi vastaan, niin ottaisin sen heti.

Ja uskokaa tai älkää, mutta juurikin näin kävi. Samana iltana kun tapasin Irinan minulle oli lähetetty sähköpostia eräästä opiskelija-asuntolasta, josta olin aiemmin huonetta kysellyt. Kyseinen asuntola on saanut kehuja muilta harjoittelijoilta ja sijaitsee Limpertsbergin kaupunginosassa aivan Luxin keskustassa, josta pääsee kävellen kaikkialle. Sähköpostissa tiedusteltiin haluaisinko muuttaa asuntolaan maaliskuun alussa ja vuokrata sieltä huonetta kesäkuun loppuun saakka. Yhteiskeittiöt ja kylppärit tottakai, mutta oma huone hintaan 425€/kk ja bonuksena mahdollisuus tavata muita harjoittelijoita ja nuoria (Beggenin kämpässä kämppiksinäni olisivat olleet Irina ja keski-ikäinen unkarilainen nainen). Otin huoneen siltä istumalta ja olin enemmän kuin iloinen asioiden saamasta käänteestä, sillä asuntola tuntui jotenkin turvallisemmalta ja paremmalta ratkaisulta kuin huoneen vuokraaminen ilman virallista sopimusta ja käteisellä. Toki olisin Beggenin huoneen ottanut, jos asuntola ei olisi viime hetkellä toteutunut, sillä ei Beggenin asunnossa mitään vikaa ollut. Keskusta-asuminen, muut harjoittelijat ja asuntolameiniki tuntuvat kuitenkin paremmilta vaihtoehdoilta muihin ratkaisuihin verrattuna, joten riemuitsen suuresti asunnon järjestymisestä ja asioiden kertakaikkisen loistavasta toteutumisesta parhain päin. Ja vielä kerran iso, valtaisa ja lämmin kiitos kaikille asunnon metsästyksessä ja etsimisessä auttaneille, olette ihania ja parhaita!

Asunnonetsinnän raskaan kiven pudottua harteiltani voin nyt hyvillä mielin keskittyä muihin asioihin, kuten nähtävyyksiin, kielen opiskeluun ja paikalliseen kulttuuriin tutustumiseen. Nähtävyyksillä en kovin paljon ole ehtinyt vielä käydä, mutta lauantaina sain itseni liikkeelle ulkomaanmatkailun merkeissä. Piipahdin nimittäin Arlonin kaupungissa Belgian puolella ja kunnon turistin tavoin töllistelin kaupunkia muutamn tunnin ajan. Päällimmäiset mielikuvat ovat seuraavat: pieni ja kuollut. Olin liikkeellä lounasaikaan ja kaikki kadut olivat siksi tyhjiä ja kaupat kiinni. Lounasaikaan kaikki ovat siis kotona/ravintolassa/bistrossa syömässä. Lounasaika kestää täällä kaksi tuntia (yleensä klo 12-14). Vuodenaikakaan ei suosinut Arloniin tutustumista, sillä sää oli harmaa ja ankea. Arlon on kuitenkin yksi Belgian vanhimmista kaupungeista, joka kuului Rooman muinaiseen valtakuntan. Muistona tästä ajasta kaupungin keskustassa seisoo vanha roomalainen pylväs, joka kyllä mielestäni oli hiukan säälittävän näköinen,. Mutta sehän ei muuta pylvään historiallista arvoa mihinkään. Samoin Arlon on ollut merkittävä merovingien (Ranskan hallitsijoita keskiajalla) hallitsema kaupunki, jossa tuon aikakauden jäänteinä oli vanha kirkko ja kuninkaan portaat. Rappuset kylläkin olivat aika lahot ja täynnä sammalta. Mutta historia on historiaa. Suurimman vaikutuksen Arlonissa minuun teki kirkko, joka oli aivan rautatieaseman vieressä, jossa vierailin ensimmäiseksi turistikierrokseni alussa. Kirkko oli omistettu Pyhälle Martille (ei siis Martti Luther, joka katolisille on harhaoppinen, vaan eräälle toiselle Martille, joka oli ranskalainen munkki keskiajalla) ja oli oikein komea uusklassinen ja uusromanttinen rakennus 1900-luvun alusta. Kirkon, muutaman aukion sekä vanhan ja kauniin synagogan (Arlonissa on ollut yksi Belgian suurimmista juutalaisyhteisöisöistä ja siellä on edelleenkin hautausmaalla oma osio juutalaisille) lisäksi kaupungissa ei ollut juuri muuta nähtävää, joten parin tunnin kävelyn jälkeen suuntasin kulkuni takaisin rautatieasemalle ja otin junan Luxemburgiin. Matka kestää noin 20 minuuttia ja maksaa menopaluuna 9,60€. Eipä ollut onneksi hinnalla pilattu reissu. :)

Ranskan kielen opiskelu on jatkunut nähtävyyksien katselua tehokkaammin. Ranskan opiskelu on kuin vuoristorataa, välillä mennään nousujohteisesti ylämäkeen ja välillä tukka putkella alamäkeen. Toisin sanoen välillä on hyviä päiviä, jolloin opin ja oivallan paljon ja välillä taas tuntuu, etten osaa ja ymmärrä mitään koko ranskasta. Kieli sujuu kuitenkin päivä päivältä paremmin ja nykyisin osaan jo reagoidakin, jos joku puhuu minulle ranskaa. Esimerkiksi Arlonissa sain jälleen kerran toimia turistioppaana ja vastata ranskaksi esitettyyn tiedusteluun olevani vain turisti ja olevani yhtä eksyksissä kuin kysyjät. Niille, jotka eivät ole blogejani aiemmin lukeneet siis tiedoksi, että olen aina ja kaikkialla, minne ikinä menenkin turistineuvojan roolissa. Tämä on tapahtunut niin Roomassa, Venetsiassa, Lontoossa, Pariisissa, Washingtonissa kuin Helsingissäkin. Ja nyt voin lisätä Arlonin listaan. :) Pointti tässä anekdootissa on kuitenkin ranskan kielessä, jota osasin käyttää ja ymmärtää neuvontatilanteessa. Toinen palkitseva kokemus kielitaidon kehittymisestä oli keskustelutilaisuus, jossa vierailin työn puolesta viime viikolla. Kyseinen tapahtuma oli itse asissa luxemburgin kielellä (muistuttaa erehdyttävän paljon saksaa), mutta tulkattiin ranskaksi. Tulkkaus oli erinomainen, sillä ymmärsin lähes kaiken, vaikka aihe liittyi metsien hoitoon ja suojeluun. Kuullun, luetun ja jopa kirjoitetun kielen osaaminen on siis kehittynyt hurjasti, vaikka toki ranska vielä paljon työtä teettääkin. Enää se ei kuitenkaan ole niin vaikeaa kuin aluksi. Akilleen kantapääni ranskan suhteen on puhuminen, joka ei vielä luonnistu kovin hyvin. Mutta kaikki ajallaan ja eiköhän sekin päivä vielä koita, kun saan suuni auki ranskaksi oikein kunnolla. :)

Ja sitten taas muutamia ajatuksia ja havintoja paikalliseen kulttuuriin liittyen:

*Sää (jälleen kerran): Edelleen äärimmäisen vaihtelevaa. Välillä on pkkasta, välillä kymmenen astetta plussa. Välillä sataa ja välillä paistaa aurinko. Kaikki tämä siis samankin päivän aikana. Kotoisaa, sillä Suomessa sää on yhtä oikukas kuin täällä. Kiehtovinta säärintamalla on kuitenkin sankka sumu, joka monena aamuna tervehtii minua bussimatkalla. Ilma on täällä niin kosteaa, että sumua on ilmassa lähes joka aamu. Erityisen sankkaa sumu oli viime keskiviikkona, jolloin kävelin klo 7.00 aikoihin bussipysäkille pimeillä ja autioilla kaduilla. Ajattelin, että nyt jos koskaan kirvesmurhaaja iskee, sillä tunnelma oli kuin suoraan kauhuleffasta. :)

*Sarjakuvat: Suuri ja merkittävä osa paikallista kulttuuria ja eräs keskeinen kirjallisuudenlaji. Jopa uutiskoostelehdissä (paikallinen Metro eli L'Essentiel (joka tarkoittaa olennaista) ja Point 24) isoista sanomalehdistä puhumattakaan julkaistaan viikoittain sivun tai aukeaman kokoisilla jutuilla uusimmat sarjakuva-arviot. Sarjakuvakirjoja myydään kaupoissa paljon ja niiden arvostus on ilmeisen suurta. Onkin kiehtovaa, että sarjakuva on saavuttanut tälläisen roolin osana kirjallista kulttuuria. Sarjakuvat eivät ole vain lapsille, vaan kaikille. Se on kirjallisuutta ja taidetta siinä missä muukin kirjallisuus ja taide. Jännä, kiinnostava ja uusi juttu minulle ja varmasti kaikille suomalaisille, sillä meillä sarjakuva on vielä aika marginaalinen osa kirjallisuutta, vaikka suosittu taidemuoto onkin.

*Blondius: Ilmeisen harvinaista ja kiinnostavaa. En tiedä onko muilla blondeilla samankaltaisia kokemuksia kuin minulla, mutta aina kun siirryn Tanskaa etelämmäksi saan huomattavasti enemmän huomiota osakseni kuin Pohjoismaissa. Blondit ovat ilmeisesti katoava laji maailmassa, sillä vaalea tukka kerää katseita osakseen minne ikinä menenkin. Tuijotus ei ole pahansuopaaa eikä yleensä kovin häiritsevääkään, vaan pikemminkin uteliasta ja kiinnostunutta. Miespuolisten katselijoiden kohdalla flirtti saattaa myös tulla kyseeseen tuijotuksen lisäksi. Olen varsin yllättynyt blondin kuontaloni saamasta huomiosta, sillä luulisi Keski-Euroopassa (Lontoossa, Washingtonissa, New Yorkissa ja Ranskassa) olevan blondeja. Mutta ilmeisesti ei. Vaalean tukan lisäksi myös vaalea iho kerää katseita osakseen. Tämä on itse asiassa aika huvittavaa ja jopa imartelevaa, mutta välillä myös vähän häiritsevää. Mutta samalla en voi ilkikurisesti olla toteamatta, että kyllä blondina olemisesta on myös arvaamatonta hyötyä. Viime viikolla nimittäin junassa lippuni oli mennyt vanhaksi ja väitän, että jos en olisi ollut kauniisti hymyilevä nuori blndi nainen olisin joutunut matkani maksamaan. Mutta koska lippuja tarkisti nuori ja söpö miespuolinen konduktööri pääsin matkustamaan ilmaiseksi. Joskus siis kannattaa olla blondi . :D

Ennen kuin on aika lopettaa tämänkertainen sepustus, kirjoitan muutaman ajatuksen täällä olemisesta ja tämänhetkisestä elämästäni yleensäkin. Kuten olen jo moneen kertaan todennut, tuntuu hyvältä ja oikealta olla täällä. Samalla kuitenkin tiedostan, että Luxemburg tulee todennäköisesti olemaan vain välivaihe matkallani jonnekin eteenpäin. Maa ja kaupunki ovat viihtyisiä, mutta tietoisesti haikailen koko ajan jonnekin muualle. Katse siintää jo Pariisissa ja tulevissa seikkailuissa. Luxembourg on niiden esinäytös, mutta kuka tietää, mitä kaikkea pääsen täällä kokemaan.

Minulla on aina ollut kauhea hinku päästä pois Suomesta ja nyt kun olen saanut tämän tavoitteen toteutettua olo on hyvä. Suomea en (siis ainakaan vielä) kaipaa, mutta rakkaita ihmisiä sieltä enemmän kuin mitään. Tästä huolimatta en halua olla Suomessa nyt tai vielä vähään aikaan (jos ikinä!) tulevaisuudessa. Suomi on hieno ja ihana maa, joka tulee aina olemaan kotimaani, mutta samalla en tunne oloani Suomessa kotoisaksi. Olen aina ollut onnellisimmillani, kun saan matkustaa ja nähdä maailmaa. Nyt voin tehdä niin ja siitä olen iloinen. Ulkomailla asuminen on antoisaa, mutta välillä myös rankkaa. Joutuu aloittamaan kaiken alusta, opettelemaan uuden kulttuurin ja kielen, täytyy luoda koko sosiaalinen elämä uudestaan ja löytää paikkansa uudessa ympäristössä. Minun tapuksessani tämä kaikki on vain väliaikaista, sillä en ole Luxemburgissa pysyvästi. Vaikeuksista ja haasteista huolimatta ulkomailla oleminen on äärimmäisen palkitsevaa. Saa tavata uusia ihmisiä, opetella vierasta kieltä, löytää uusia ja mielenkiintoisia paikkoja ja etsiä omaa paikkaansa maailmassa. Omalla kohdallani palkinnot ovat suurempia kuin haasteet, joten siksi viihdyn ulkomailla ja tarkemmin ottaen täällä Luxemburgissa erinomaisen hyvin.

Tähän on hyvä lopettaa ja ystävänpäivän hengessä todeta, että olette sydämessäni, mielessäni ja ajatuksissani minne ikinä menenkin rakkaat ja ihanat ystäväni! Vaikka olen milloin missäkin päin maailmaa, se ei missään nimessä tarkoita minun unohtavan teidät, vaan kuljette kanssani sinne minne minäkin. Kiitos siis, että olette olemassa! <3 Ja onneksi on olemssa tämä ihana sähköinen nykytekniikka, joka helpottaa yhteydenpitoa maantieteellisistä etäisyyksistä huolimatta. Ja vaikka lentolippujen hinnat koko ajan nousevat, niin tänne saa myös tulla käymään. Ja minä piiphdan aika ajoin myös Suomessa, joten ystävyys ei jää pelkän kaukosuhteen varaan. :) Halitus itse kullekin, sylintäydeltä rakkautta, ihanaa ystävänpäivää ja pyhää Valentinusta sekä ennen kaikkea à bientôt mes chers amis!