Salut mes cheris! :) Pitkästä aikaa pääsen kirjoittamaan tänne. Tai siis olisin päässyt jo aiemminkin, mutta nyt vasta löysin aikaa ja energia kirjoittaa kuluneen puolentoistaviikon tapahtumista. Joten sen suuremmitta löpinöittä aloitetaan.
Viikon kohokohta ja tärkein tapahtuma on ilman muuta muutto uuteen kotiin Luxemburgiin. Uusi kotini on erittäin mukava kaikin puolin. Valtakuntani on tästä eteenpäin seuraavat neljä kuukautta noin kahdeksan neliön huone kolmikerroksisen omakotitalon keskikerroksessa. Sijainti on Luxemburgin keskustan tuntumassa Limpertsbergin kaupunginosassa, josta kävelen töihin noin 2,5km suuntaansa. Ihanaa päivittäistä hyötyliikuntaa on kevään mittaan siis luvassa ja voin nauttia suklaasta, pullasta ja juustosta vastedes hyvillä mielin. :) Kämppäni on harjoittelija-asuntola, jossa minun lisäkseni asuu kuusi muuta nuorta harjoittelijaa/opiskelijaa. He ovat ranskalaiset Nicholas, Marie ja Margot, ruotsalainen Yvonne (Uppsalasta kotoisin), luxemburgilainen Natalie ja aasialainen poika, jonka nimeä en harmikseni muista. Kaikki vaikuttivat mukavilta ja asumisjärjestelyt toimivat siten, että jokainen siivoaa omat jälkensä, pitää yhteiset tilat (keittiö ja kylpyhuone) siisteinä ja elää muutenkin toisten rauhaa ja yksityisyyttä kunnioittaen. Homma vaikuttaa toimivan hyvin ja jouhevasti. Ei siis valittamista tähän asti mistään asumisen liittyvästä, sillä viihdyin Tuuliankin luona erinomaisesti. Kiitos vielä kerran ihana Tuulia! <3 Hänen kissojaan on jo nyt ikävä ja on myös hiukan outoa, kun ei ole ketään, jolle puhua suomea koko ajan. Nykyisessä kodissani lingua franca on ranska, joten kunnon kielikylpy keväälle on edessä. :)
Muutto uuteen kotiin sujui hyvin Tuulian avustuksella. Kävimme myös Ikeasta shoppaamassa sisustustavaraa kämppään ja nyt alkaa olo tuntua jo ihan kotoisalta, kun vuoteessa on päiväpeitto, lattialla pieni matto ja tavaroilla paikkansa. Matkalaukkuelämä on ihan kivaa aikansa, mutta kyllä on mukavaa, kun on joku paikka, jonne levittää tavaransa ja asettua edes jollain tavalla aloilleen. Ikea-reissulta mukaan tarttui muuten ruisleipäaineksia, sillä löysimme maitopurkin näköiseen tetraan pakattua ruisleipätaikina-ainesta, johon sekoitetaan vain vesi. Koko komeus sitten paistetaan ja voilà ruisleivän pitäisi olla valmista. Katsotaan, millaista leipää maitopurkkitaikinasta oikein tulee. :) Ikeassa myös illallistimme kera naminami lihapullien (pieni annos, joka oikeasti on valtava, maksaa 4,60€) ja palanpainikkeena oli paikallisille tavoille uskollisena punaviiniä. Oikein maittava ja monikulttuurinen ateria, jonka kruunasi lihapulliin laitettu pieni Ruotsin lippu. :D
Muuttoa lukuunottamatta mitään kummallista ei ole tapahtunut. Elämä alkaa vähitellen rutinoitua ja löytää rytmiään. Töissä olen edelleen viihtynyt erinomaisesti ja päässyt puuhailemaan kaikkea mielenkiintoista. Lisäksi tapasin työn merkeissä muita harjoittelijoita yhdessä kokouksessa. Yhden hollantilaisen Sannen, joka on Hollannin suurlähetystössä harjoittelussa, kanssa sovimme pitävämme yhteyttä ja treffaavamme jossain vaiheessa. Ihan mukavaa tavata uusia ja samassa tilanteessa olevia ihmisiä ja kuulla heidän kokemuksiaan. Muutenkin työ on vienyt minua mennessään ja olen huomannut ulkopolitiikan olevan tavattoman kiinnostavaa. Kaikki siinä ei aina kiehdo, mutta on äärettömän jännittävää selvitää ja pohtia eri maiden ja alueiden välisiä suhteita ja vuorovaikutusta. Globaali politiikka on kuin jättimäinen hämähäkinseitti, jossa kaikki säikeet liittyvät jollain tavalla toisiinsa. Tuntuu kuin mikään aihepiiri, teema tai asia ei ole enää valtioiden yksityisasia, vaan kaikki yhteiskunnalliset, poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset päätökset ja toiminta liittyvät ja vaikuttavat kaikkien muiden valtioiden toimintaa. Ja huomautettakoon myös, että ulkopolitiikka on edelleen äärettömän miesvaltaista. EU:n 27 jäsenmaan ulkoministereistä vain kaksi on naisia (Tanska ja Espanja). Olisikohan tasa-arvoistuminen tarpeen tälläkin alalla? Väitän, että maailma voisi olla hyvinkin eri näköinen, jos ulkopolitiikassa ja sen johtotehtävissä olisi enemmän naisia.
Viime viikonloppuna olin kissavahtina Tuulian ollessa matkoilla ja tykästyin Edwardiin ja Gustaveen entistä enemmän. Kissat ovat söpöläisiä, vaikka edelleenkin preferoin koiria. Viikonloppu sujui kirjaimellisesti tekemättä mitään ja oli oikein rentouttava. tästä eteenpäin viikonloput ovatkin sitten puuhaa täynnä, sillä huomenna matkaan pikavisiitille Suomeen hautajaisiin. Seuraava viikonloppu menee puolestaan töissä Relais Pour La Vie -tapahtuman (viestimarthon paikallisen syöpäyhdistyksen tukemiseksi) merkeissä. Siitä eteenpäin viikonloput kuluvat reissatessa naapurimaissa ja Luxemburgissa, sillä vaikka olen ollut täällä lähes kaksi kuukautta en ole nähnyt paljon mitään. Asia kuitenkin korjaantuu tuota pikaa. :)
Ja tähän loppuun jo tavaksi muodostuneeseen tyyliin muutama kommentti hassuista sattumuksista ja sekalaisista huomioista, joita olen viikon varrella mieleeni varastoinut. :)
- vaihteleva sää: Olen jauhanut säästä jo kyllästymiseen asti, mutta todettakoon vielä kerran, että sääherra ei tunnu osaavan päättää onko kevät vai talvi. Välillä sataa lunta ja on pakkasta, väliin paistaa aurinko ja on kymmenen astetta lämmintä. Puistossa kukat alkavat pian kukkia, mutta lehdet eivät ole vielä ilmestyneet puihin. Rakkaat luontoäiti ja sääherra, voisitteko yhdistää voimanne ja tuoda kevään tänne pian? Kiitos jo etukäteen.
- finanssit ja pörssi: Luxemburg on finanssien luvattu maa. Maan yksi pääelinkeino on rahatalous ja se näkyy. Kaupungin keskusta on täynnä pankkeja ja muita rahoituslaitoksia. Finanssit pyörivät kaikkialla ja pukumiehiä on liikkeellä aamuin illoin. Talous on se, joka tätä maailmaa pyörittää - näin ainakin voisi luulla Luxemburgin katukuvan perusteella.
- poliisit ja henkilötietojen tarkistus: Tämä eriskummallinen episodi sattui minulle viime perjantaina asuessani vielä Longwyssa ja matkatessani sinne bussilla Rodangesta. Juuri Ranskan ja Luxemburgin välisen rajan ylitettyämme, Ranskan puolella, poliisit pysäyttivät bussin ja tarkastivat kaikkien matkustajien henkilöpaperit. Minä en koko juttua aluksi huomannut tai tajunnut, sillä iPod soi korvissani lujaa ja taivutin päässäni italian volere-verbiä (italian taitoni ovat pahasti taantumassa ranskan jyrätessä kaikki muut kielet alleen). Yhtäkkiä ajatukseni keskeyyti nuori ja komea poliisiherra, joka halusi nähdä henkkarini. Kiltisti ne hänelle annoin ja ne tarkistettuaan hän kiitti kohteliaasti ja poliisit jatkoivat matkaansa. Minulle ei koskaan selvinnyt, miksi henkkarit tarkistettiin ja miksi poliisit pysäyttivät bussin. Ehkä he etsivät jotain etsintäkuulutettua henkilöä tai jotakin. Jännittävää on arki uneliaassa pikkukaupungissakin näemmä. :)
- herttainen Facebook-viesti: Tämä juttu ei liity millään tavalla Luxemburgiin tai Ranskaan, vaan sen sijaan Lontooseen. Mutta koska se on rakkaustarina ja hauska juttu, jaan sen kanssanne. Kuulun edelleen FB:ssa olevaan Lontoon suomalaiset -ryhmään ja sitä kautta eräs brittiläinen herra lähestyi minua. Hän oli muutama viikko sitten tavannut sattumalta baari-illan päätteeksi suomalaistytön, joka oli tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen. Nyt hän lähestyi kaikkia mahdollisia Lontoo-kontaktin omaavia suomalaisia löytääkseen unelmiensa naisen, jonka nimeä tai yhteystietoja hän ei ollut tajunnut kysyä. Ikuisena ja parantumattomana romantikkona lupasin auttaa kyseistä herraa ja laitoin tytöstä etsintäkuulutuksen Lontoon suomalaisten FB-ryhmän sivulle. Toivottavasti herra löytää Suomi-neitonsa ja vuosisadan romanssi voi toteutua. Kyllä rakkaus on ihana asia! <3
Tällaisia aatoksia ja kuulemisia tällä kertaa. Kirjoittelen lisää sitten kun jutun juurta jälleen ilmenee. Kaikkea hyvää teille kaikille ihanuuksille ja paljon aurinkoa & rakkautta maaliskuun alkuun. <3 Je vous aime! XXX
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti