Bonjour une autre fois! Tällä hetkellä olen sitten Ranskassa niin kuin edellisessä tekstissä ennustin. Kirjoittelen tätä tekstiä Rehonin kylässä aivan Longwyn isomman kaupungin kupeessa Ranskan ja Luxemburgin rajan tuntumassa. Olen siis erään suomalaisen Tuulian kotona ainakin toistaiseksi eli siksi, kunnes löydän asunnon Luxemburgista. Mutta aloitetaan alusta viime päivien tapahtumat.
Lauantaina aamulla heräsin suhteellisen aikaisin (ennen kahdeksaa) ja suuntasin kulkuni ensi töikseni hostellin alakertaan aamiaiselle. Hostellini oli Luxembourg City Hostel, joka on saanut hyvät arvostelut ja oli kyllä niiden veroinen. Oikein siisti ja turvallinen paikka se olikin nukkua yksi yö, mutta pidempään en olisi jaksanut. Vaikka hostellin asiakaskunta olikin yllättävän iäkästä – paljon lapsiperheitä ja keski-ikäisiä – nuorisokulttuuri vallitsi ja tunsin itseni satavuotiaaksi, kun mieleni teki mennä perjantai-iltana kello yhdeksän jälkeen valittamaan naapurihuoneessa raikaavasta teknomusiikista. Olen näemmä tullut vanhaksi ja arvostan rauhaa ja hiljaisuutta. :) Sain kuitenkin nukuttua yöni hyvin ja aamulla heräsin siksi pirteänä syömään. Aamupala oli niin keskieurooppalainen, että hymyilytti. Valkoista leipää ja kahvia tai teetä. Saksalaisuus ja pohjoismaalaisuus näkyivät kuitenkin leikkelevalikoimassa ja jogurttina ja muroina. Maittava aamiainen, jonka nautittuani jaksoin hyvillä mielin lähteä tutustumaan Luxemburgin kaupunkiin.
En perjantaina illalla saanut oikein minkäänlaista selkoa kaupunkista, joten perinteinen turistikierros kera kartan ja kameran oli paikallaan. Lux on oikein herttainen ja pieni. Se on täynnä vanhoja taloja ja historiaa, mutta on kaupungissa myös uudempia asuinalueita, kuten esimerkiksi Kirchberg, jossa myös EU-instituutiot (oikeus, komission osastoja, finanssipankki) sijaitsevat. Kävelin aamupäivällä enimmäkseen vanhassa kaupungissa ja löysin tieni myös tulevalle työpaikalleni eli Suomen suurlähetystöön. Luxin vanhakaupunki on peräisin keskiajalta, sillä sen vanhimmat osat ovat kaupungin perustamisen ajalta eli vuodelta 963. Luxemburg (niin kuin monet aikalaisensa) syntyi joen ja jyrkkien rotkojen ympärille puolustuslinnoitukseksi. Vanhassa kaupungissa on siksi historian siipien havinaa jyhkeiden kivisten katedraalien, kapeiden kujien ja vanhojen talojen keskellä kuljeskellessa. Erityisen ikimuistoinen hetki aamupäivässä oli piipahdus Église de Saint Micheliin eli arkkienkeli Mikaelin kirkkoon, jossa sain istua hetken yksin hämärässä. Täytyy tunnustaa, että vierailu hiljaiseen ja hämärään keskiaikaiseen kirkkoon tuntui hiukan aavemaiselta, vaikka kokemus olikin äärimmäisen hieno. En ole koskaan aiemmin ollut keskiaikaisessa kirkossa yksin hämärässä. Vaikuttavaa ja harrasta arvioisin tunnelmiani.
Vanhasta kaupungista löytyi myös toinen kuuluisampi kirkko nimeltään Cathédrale de Notre Dame. Nimi tarkoittaa Neitsyt Marian katedraalia ja kirkko oli samaa linjaa kuin edeltäjänsä eli keskiaikainen, jylhä, kaunis, harras ja hiljentymiseen kannustava. Olen aina pitänyt kirkoista ja erityisen paljon vanhoista katolisista kivikirkoista, joita Eurooppa kaikeksi onneksi on pullollaan. Luxemburgin oleskeluni on siis alkanut oikein miellyttävästi kirkkopysähdysten merkeissä. Kirkkojen lisäksi poikkesin katsomassa myös suurherttuan palatsin (Palace Grande-Ducal) ulkoapäin sekä Guilleume II:n aukiolla, jossa oli myös lauantaiseen tapaan tori. Tuoksut olivat huumaavia ja myynnissä oli kaikenlaista ihanaa kukista paistettuun kanaan ja hedelmiin. Muutenkin Luxin vanha kaupunki hurmasi minut tunnelmallaan, jossa ranskalaisuus ja saksalaisuus yhdistyvät jännittävällä tavalla. Luxemburgin kielikin tuntuu olevan sekoitus saksaa ja ranskaa. Vanhassa kaupungissa ihanan ranskalaista oli etenkin pienet fromageriet, boulangeriet ja patisseriet eli juustokaupat ja leipomot. Lisäksi näin pari ihanaa vinotecaa eli viinimyymälää, vaikka viiniä ja muuta alkoholia voi täällä (niin kuin yleisesti ottaen myös muualla Euroopassa Pohjoismaita lukuun ottamatta) ostaa ruokakaupasta. Luxin katukuvassa näkyi pikkuisten putiikkien ja myymälöiden ohella myös kiinnostavan paljon koiria, jotka kävelyttivät omistajiaan lauantain ratoksi kaupungilla. Erityisen mieleenpainuva hauva oli suloinen whippetti, joka juoksi minua innokkaasti tervehtimään kauppakadulla kävellessäni ja tahtoi nuolla kasvoni. Ikävämpiä kohtaamisia samalla alueella oli muutaman kerjäläisen näkeminen. Vaikka Lux onkin varakas maa ja kaupunki, niin asiat eivät valitettavasti aivan kaikilla ole hyvin. Kerjäläiset olivat valitettava muistutus todellisuudesta ja Euroopan kurjasta taloustilanteesta, joka vanahalla mantereella vieläkin vallitsee. Kunpa asiat kääntyisivät pian parempaan päin!
Lauantaina iltapäivällä oli sitten väliaikaisen muuton aika. Tapasin siis Tuulian hostellini aulassa ja matkasimme tavaroideni kera autolla hänen kotiinsa Ranskan puolelle. Tuulia on äärimmäisen mukava ja tulimme juttuun loistavasti, vaikkemme entuudestaan tunteneetkaan. Hän on asunut Luxemburgissa tai sen lähistöllä jo seitsemän vuotta ja työskentelee täällä musiikinopettajana. Tuulia on samaa sukua kanssani siinä mielessä, että hänkin on kotoisin Tampereelta (kaikista Suomen paikoista! :D) ja on hakeutunut ulkomaille nuoresta lähtien. Hän on ystävällisesti luvannut pitää minua luonaan vieraanaan siihen saakka, kunnes löydän asunnon. Tuulian kämppä on oikein hyvän kokoinen (neljä huonetta!) ja todella viihtyisä. Asunto sijaitsee pikkuruisessa ja vanhanaikaisessa kerrostalossa, jossa huoneet ovat suhteellisen isoja ja katto korkealla. Tuulialla on arkeaan sulostuttamassa kaksi söpöä puolivuotiasta kissaa, jotka ovat Gustaf ja Edward. Molemmat ovat adoptoituja; toinen kadulta ja toinen rankkurilta. Nimestään huolimatta Gustaf on suloinen ja hellyydenkipeä harmaa tyttökissa (sitä luultiin aluksi pojaksi) ja Edward hieman arempi valkoruskea poikakissa. Tulen kissojen kanssa mainiosti juttuun jo muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen, sillä ne ovat seurailleet puuhiani koko illan. Tälläkin hetkellä Gustaf makailee vieressäni sängyllä. Onpa mukavaa, kun saan taas hetken viettää aikaa ihanien karvapallojen kanssa!
Tällaisia kuulumisia siis täältä. Asunnonhankinta jatkuu edelleen ja tässä välissä käytänkin tilaisuuden hyväkseni ja kiitän sekä kumarran syvään kaikkia teitä ihanuuksia, jotka olette apuanne asunnonmetsästykseen tarjonneet. Olette mahtavia ja ihania! Kiitos siis sydämeni pohjasta ja lämpimästi tervetuloa käymään jahka asunto löytyy. Nyt vetäydyn jälleen kerran yöpuulle ja jatkan kuulumisten kirjoittelua, kun uutta kerrottavaa ilmaantuu. Bon nuit mes cheris, dormez-vous bien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti