Bonsoir mes cheris! :) Taas on parin päivän hiljaiselon jälkeen aika kirjoittaa muutama sana tänne blogiin muistiin ja kuulumisia kertomaan. Mitään ihmeempiä ei ole tapahtunut, mutta jotain kuitenkin.
Arki alkoi maanantaina, sen voi tähän alkuun todeta. Menin siis maanantai-aamuna "työpaikalleni" (Onko työelämävalmennuspaikka työpaikka?) Suomen Luxemburgin suurlähetystöön, joka sijaitsee aikalailla kaupungin keskustassa eli päärautatieaseman läheisyydessä. Työmatka Ranskan puolelta kestää bussi-juna -yhdistelmällä suuntaansa tunnin, joten asunto lähempää kaupunkia olisi mukava löytää pikapuolin. Hinnat sekä vuokrissa että myytävissä taloissa (ei, en ole muuttamassa tänne :D) ovat huikeat ja halpenevat tuskin ollenkaan kaupungin ulkopuolella. Minulla on ollut pari kämppää kiikarissa, mutta ainakaan tositaiseksi mitään kehitystä niiden suhteen ei ole tapahtanut. Pidetään kuitenkin peukut pystyssä!
Töissä on ollut oikein mukavaa sekä työtovereiden että tekemisen puolesta. Paljon on vanhaa tuttua USA:n harjoittelun ajoilta, mutta jotakin uutta tietenkin. Suurin muutos on ehkä se, että Luxissa puitteet ovat paljon pienemmät ja lähetystössä työskentelee vakituisesti vain viisi ihmistä. Minä olen lisäys tähän joukkoon ja olen viihtynyt erittäin hyvin. Ihmiset ovat olleet avualiaita ja ystävällisiä, työ on hauskaa ja ranskan kielen kanssakin alan pikkuhiljaa päästä yhteisymmärrykseen. Tänään soitin yhdestä kämpästä ja jouduin puhumaan ranskaa puhelimessa. Se oli aika kammottavaa, sillä en meinannut kuulla mitä luurin toisessa päässä ollut henkilö sanoi, koska yhteys oli heikko ja ranskan taitoni vielä lapsenkengissä. Kirjoittaminen ja lukeminen sujuvat jo oikein hyvin, mutta kuullunymmärtämisessä ja puheessa on vielä paljon kehitettävää. Hiljaa kuitenkin hyvä tulee ja niin pois päin.
Ranskan kieleen liittyen minun on kerrottava muutamasta kommelluksesta, jotka sattuivat minulle työmatkalla. Joudun siis tulemaan Ranskasta Longwyn kaupungista (jossa siis tällä hetkellä majailen) bussilla ensin Luxin puolelle Rodangen pikkukaupunkiin, josta sitten jatkan junalla Luxemburgin kaupunkiin. Busi-juna -yhdistelmä toimii oikein hyvin, mutta aika tyypillistä ranskalaista kulttuuria on, että asiat pitää tietää tai metsään menee. Maanantaina menin nimittäin junalla töistä kotiin ja kyseisen junan piti mennä suoraan Luxemburgista Longwyyn (Rodangessa minun ei siis tarvinnut vaihtaa bussiin niin kuin teen aamuisin toiseen suuntaan). Niin juna tekikin, mutta oli lähellä, etten jäänyt sen kyydistä. Rodangen asemalla junassa nimittäin kuulutettiin jotain, josta en saanut lainkaan selvää ja siksi ajattelin, että ei se varmaan kuitenkaan mikään kovin tärkeä kuulutus ollut. Ihmettelin kuitenkin, miksi kaikki ihmiset poistuivat junasta ja vaunu tyhjeni, vaikka junan piti jatkaa Longwyyn. Vähän aikaa vaunussa yksin istuttuani paikalle tuli konduktööri, joka ystävällisesti tiedusteli, minne olin matkalla. Kerroin olevani matkalla Longwyyn, jolloin hän selitti, että minun oli vaihdettava vaunua eteenpäin, sillä ainoastaan kaksi etummaista vaunua jatkoivat Longwyyn ja loput Belgian puolelle. Niinpä sitten kiireesti kipitin toiseen vaunuun ja pääsin kuin pääsin lopulta Longwyyn, kiitos siistä ystävälliselle konduktöörille. Eilen sitten otin saman junan töistä kotiin ja ajattelin, että nyt osaan vaihtaa vaunua jo suvereenisti itse Rodangessa, mikäli olen siis väärässä vaunussa. Kuinka ollakaan Rodangen asemalla ei kuitenkaan kuulutettu vaunun vaihdosta mitään, joten jäin tyynesti istumaan paikalleni. Ihmiset poistuivat taaskin junasta, mutta sinne jäi muutama muukin matkustaja minun lisäkseni. Aika kului ja juna ei liikkunut mihinkään. Silloin lähipenkillä istunut toinen matkustaja kysyi minulta määränpäätäni ja vastasin olevani menossa Longwyyn. Sinne hänkin oli matkalla ja yhdessä sitten ihmettelimme, miksei juna liiku. Konduktööriltä asiaa tiedusteltuamme selvisi, että olimme - yllätys, yllätys - väärässä vaunussa, sillä jälleen kerran vain kaksi etummaista vaunua olivat lähteneet Longwyyn ja taaimmaiset olivat lähdössä takaisin Luxemburgiin. Missasin siis junan Longwyyn (seuraava olisi mennyt vasta parin tunnin päästä) ja hetken aikaa mietin, että tännekö jään, keskelle ranskalaista pikkukaupunkia vesisateeseen. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, sillä bussi Longwyyn lähti aseman vierestä ja siihen ehdin mainiosti. Loppu hyvin kaikki hyvin. :) Mutta kuinka blondi täytyy olla, että tekee saman virheen kahdesti? Näköjään kaikki on mahdollista vaalean hiuskuontalon ansiosta. :) Klassista Lauraa ja blondia. :D
Pienistä kommelluksista huolimatta kaikki on sujunut ihan hyvin.Kissojen kanssa on kivaa ja Tuulian luon olen viihtynyt pitkästä työmatkasta huolimatta. Hän on ollut enemmän kuin vieraanvarainen minua kohtaan ja huolehtinut minusta hyvin. Onneksi maailmassa on hyviä ihmisiä ja lähimmäisenrakkautta!
Tässäpä tämän kertaisia tiedonantoja. Nyt iltapuuhien pariin ennen aikaista nukkumaanmenoa ja vielä aikaisempaa herätystä. Tätä on ilmeisesti työssäkäyvän aikuisen arki. Töihin, kotiin, nukkumaan ja takaisin töihin. Olisikohan pitänyt jäädä opiskelijaksi ja olla oman ajankäyttönsä herra tai rouva hamaan eläkeikään saakka? :) Toisaalta aikuisenakin on ihan mukavaa. Jos töistä vielä maksettaisiin oikeaa palkkaa, niin olisin täysin onnellinen. No, kaikki aikanaan. Halitus itse kullekin ja à bientôt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti