Uusi vuosi alkoi ja kohta sitä taas mennään. Tämä on neljäs matkustamiseen tai ulkomailla oleskeluun liittyvä blogi, jota kahden vuoden sisään kirjoitan. Välillä itsekin ihmettelen elämäni käänteitä, mutta valittaa en voi. Mutta ennen kuin menen asioiden edelle eli bloggaamiseen, niin aloitetaan alusta ja kerrotaan tähän tekstiin johtaneet tapahtumat.
Jos olette sattuneet lukemaan tai törmäämään edellisiin blogeihini, niin tiedätte minun viimeisen kahden vuoden aikana seikkailleen ensin Italiassa, sitten Lontoossa ja viimeksi Yhdysvalloissa. Maailmaa on siis tullut nähtyä viime aikoina ja mikä parasta olen voinut kirjoittaa kokemuksiani tänne netin ihmeelliseen maailmaan muistiin ja jakaa samalla eloani maailmalla teidän ihanien ihmisten kanssa. Kuten jo moneen otteeseen olen paasannut, niin arkielämäni on aika tylsää, mutta maailmalla ollessa siitä(kin) on mukava kirjoittaa. Uusi kulttuuri, uudet ihmiset ja erilainen elämä kuin Suomessa ovat aiheita, joista kelpaa naputella tekstiä ja ammentaa tarinoita. Ulkomailla oleskelu siis mahdollistaa puoliaktiivisen kirjoitteluni blogeihini ja toimii samalla päiväkirjamerkintöinä seikkailuistani.
Mutta on aika siirtyä vähitellen itse asiaan historian syövereistä ja palata nykyhetkeen ja tähän blogiin. Kuten ehkä tiedättekin (tai sitten ette) kaikki edelliset blogini ovat jollain tavalla liittyneet yliopisto-opintoihini, koska kaikki "ulkomaankomennukseni" liittyivät jollain tavalla opiskeluuni. Italiassa "kirjoitin" gradua, Lontoossa olin vaihto-opiskelemassa ja Yhdysvalloissa suoritin pakollisen harjoittelujaksoni. Mutta tuo kaikki on nyt menneisyyttä ja edessä siintävät uudet haasteet. Yliopisto-opiskelu on taaksejäänyttä elämää, sillä sain teologian maisterin paperit käteen 13.12.2010. Seuraava ulkomailla viettämäni ajanjakso ei siten enää liity opintoihini - ainakaan suoraan - vaan on pikemminkin jatkumoa opiskeluvuosistani.
Kyllä kyllä, pääsen pian itse asiaan. Valmistumiseni jälkeen minun on siis kohdattava aikuinen elämä ja mentävä töihin. Helpommin sanottu kuin tehty näinä laman aikoina. Varsinkin minun alallani (mikä se sitten ikinä onkin :D) töitä ei tahdo löytyä lähes lainkaan. Olen koko ikäni halunnut tehdä töitä ulkomailla tai ainakin kansainvälisten asioiden parissa. Palattuani Yhdysvalloista Suomeen syyskuun lopulla ajattelin asettuvani tänne ja meneväni töihin. Toisin kuitenkin kävi, sillä töitä ei ole. Työvoimatoimistosta minulle siksi suositeltiin työelämävalmennusta eli puolen vuoden tai vuoden mittaista jaksoa, jossa työskennellään työmarkkinatuen avulla jossakin työpaikassa ja hankitaan työkokemusta. Työelämävalmennuksen paras puoli kokemuksen hankkimisen ohella on se, että sen voi keskeyyttää, jos töitä ilmaantuu jostakin. Kyseessä ei ole siis työsuhde, vaan tavallaan työharjoittelu.
Tällainen järjestely sopii aktiiviselle luonteelleni paremmin kuin työttömyys (pelkkä sana saa aikaan lähes kylmiä väreitä), joten otin vinkistä vaarin ja aloin metsästää työelämävalmennuspaikkaa, joka liittyisi kansainvälisiin tehtäviin. Sellaisia on tarjolla vaikka muille jakaa, sillä Suomen Ulkoasianministeriössä on usein paikkoja vapaana harjoittelijoille tai työelämävalmennettaville. Niinpä siis rohkeasti lähettelin sähköpostia UM:n eri tahoille sekä ulkomailla että Suomessa ja kysyin mahdollista työelämävalmennuspaikkaa. Kuinka ollakaan onni potki oikein todenteolla ja sain ensi vuodeksi kaksi paikkaa UM:n edustustoissa ulkomailla. Nyt sitten tiedän, mitä ensi vuonna teen ja samalla hankin kansainvälistä kokemusta oikein urakalla. :)
Työelämävalmennuspaikkani ovat Suomen suurlähetystö Luxemburgissa ja Suomen UNESCO-edustusto Pariisissa. Luxemburgiin lähden parin viikon päästä ja Pariisi on vuorossa kesäkuussa. Edellisessä kaupungissa vietän viisi kuukautta ja jälkimmäisessä kuusi. Uusia seikkailuja, kokemuksia ja maailmanmatkailua on siis luvassa 11 kuukauden verran unohtamatta tietenkään kunnollista ja perusteellista kielikylpyä, jonka saan ranskan kielestä tämän vuoden aikana. Tämä blogi keskittyy elämääni ja kokemuksiini Luxemburgissa, josta ainakin tällä hetkellä tunnustan rehellisesti tietäväni hyvin hyvin vähän. Uskon asian kuitenkin korjaantuvan pikapikaa. :)
Vielä toistaiseksi en tiedä muuta kuin sen, että olen lähdössä 14.1. Luxemburgiin. Työt alkavat 17. tammikuuta ja odotan niihin käsiksi käymistä innolla. Asunnosta ei vielä ole tietoa, mutta eiköhän minulle joku kolo Luxemburgista löydy. Vuokrien hinnat ovat korkeat (yksiö Helsingissä maksaa saman verran kuin huoneen vuokra Luxemburgissa), mutta minulla on sellainen tunne, että asiat vielä järjestyvät oikein hyvin. Ilokseni ja onnekseni täytyy todeta, että näin on käynyt ennenkin. Jo ennen kuin tiesin mitään Luxemburgista tai Pariisista minulla oli tunne, että haluaisin seuraavaksi viettää aikaa Ranskassa. Nyt toiveeni toteutuu - tai ehkä se oli etiäinen - ja maailma kutsuu jälleen. Olo on tästä syystä iloisen odottava, mutta samalla myös haikea. On toisaalta mukavaa päästä taas maailmalle uusien seikkailujen pariin, mutta kova ikävä jää jälleen kerran sekä perhettä, sukulaisia että rakkaita ystäviä. Onneksi yhteydenpito on mahdollista näin sähköisesti, vaikkaan se ei ole sama asia kuin kasvotusten tapaaminen.
Siksi toivonkin näkeväni kaikkia teitä ihania ihmisiä luonani tämän vuoden mittaan sekä Luxemburgissa että Pariisissa. Jahka saan itseni asetettua johonkin koloon kussakin paikassa, niin kyläilemään saa enemmän kuin mielellään tulla! :) Lasken sen varaan, että keskisen Euroopan houkutukset kutsuvat teitä, jolloin saatte hyvän syyn piipahtaa luonani kylässä. Alors, bienvenue tout le monde! <3
Mutta tällaista siis luvassa. Seuraavassa tekstissä lupaan jaaritella vähemmän itsestäni ja kertoa enemmän Luxemburgista tai jostakin muusta kiinnostavasta. Siihen asti pysykää ihanina ja rakkaina! <3 Bon nuit mes cheris!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti