Bonjour mes cocottes! :) Une semaine second et nouvelle en Luxembourg. Eli heipparallaa muruset! Toinen ja uusi viikko Luxemburgissa alkaa. Kuulumisia on taas kertynyt jonkin verran, joten menen suoraan asiaan ja kerron muutaman sanan viime aikaisista tapahtumista.
Töissä kaikki on sujunut entiseen malliin ja pienimuotoiset rutiinit alkavat jo vakiintua. Yllätyksekseni olen huomannut viihtyväni pienessä suurlähetystössä oikein hyvin ja työ on mukavaa. Ennen kaikkea nautin päästessäni päivittäin olemaan tekemisissä ranskan kielen kanssa. Kirjoitus- ja lukutaitoni kyseisessä kielessä on parantunut nopeasti, vaikka kuullunymmärtäminen ja puhe vielä töitä teettävätkin. Turhautumista kielen vaikeuden suhteen ei ole kuitenkaan tullut ja ranska tuntuu oikein luontevalta ja kivalta kieleltä käyttää, kuulla ja oppia. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä työtä tuolla saralla, joten kärsivällisyyden hyvettä saa vielä moneen otteeseen käyttää ennen kuin voin olla kielitaitooni tyytyväinen.
Kielitaidon tai -taidottomuuden lisäksi muita tyytymättömyyden aiheita ei suuremmalti ole viikon sisään esiintynyt. Asuntoasiatkin alkavat vähitellen näyttää valoisemmilta, sillä minulle on tarjottu useita kalliita (yli 500€) huoneita ja yhtä 400€ huonetta. Tuota viimeksimainittua menen keskiviikkona katsomaan. Kyseessä on Beggenin asuinalueella Luxembourgin kaupungin pohjoispuolella sijaitseva huone kolmen hengen kimppakämpässä. Keskiviikon jälkeen olen viisaampi asunnon sisällöstä ja mahdollisuuksistani vuokrata se. Mikäli saan tuon kämpän, niin muutto sinne olisi mahdollista vasta maaliskuun alussa. Täytyy katsoa, missä vietän helmikuun. Mikäli Tuulialle sopii, niin mielelläni viettäisin sen hänen luonaan Longwyssa vuokraa maksaen. Helpompaa kuin jatkuva edestakainen muuttaminen. Toivotaan siis parasta, että kämppäasiat selviävät pikapuolin ja todellinen asettuminen Luxiin pääsee kunnolla käyntiin.
Asunnonmetsästyksestä huolimatta todettakoon, ettei nykyisissä asuinolosuhteissani ole, pitkää työmatkaa lukuunottamatta, ollut valittamista. Tuulia on ollut enemmän kuin ihana, ystävällinen ja vieraanvarainen minua kohtaan. Meidän väliaikainen yhteiselomme on sujunut käsittämättömän hyvin ja tunnen olevani hänen kotonaan kuin omassani. Kissat ovat päivä päivältä suloisempia ja tulen taatusti ikävöimään niiden läsnäoloa, kun muuttopäivä omaan asuntoon jonain päivänä koittaa. Tuulian kanssa olemme kumpikin sanattomasta sopimuksesta tehneet sekä omia juttujamme että myös yhteisiä puuhia. Esimerkiksi eilen sunnuntaina pitkän velttoiluaamun jälkeen piipahdimme autolla Longwyn lähellä vanhoilla II maailmansodan aikasilla taistelupaikoilla sekä teimme pienimuotoisen kävelyn Longwyn vanhaan kaupunkiin. Longwyn uudempaan osaan tutustuin yksikseni lauantaina, kun kävelin sinne ruokakauppaan. Longwysta ja ruoasta kuitenkin lopussa enemmän. Olemme Tuulian kanssa välillä myös kokkaileet yhdessä ja jutelleet pitkät pätkät niitä näitä. Lisäksi Tuulialla oli lauantaina pienimuotoiset synttärijuhlta, joihin minäkin olosuhteiden pakosta ja niistä huolimatta osallistuin. Kemut olivat oikein hauskat ja rennot, ja ennen kaikkea sain niissä tilaisuuden tavata Tuulian paikallisia ystäviä. Mikä parasta sain kuulla ja puhua ranskaa koko illan. Puhe tosin jäi vähemmälle, minut tuntevat tietävät tämän olevan harvinaista :D, mutta kuuntelun osalta olen oikein ylpeä itsestäni. Ymmärsin lähes kaiken ja jopa lautapelien pelaaminen ranskaksi onnistui. Bien fait, moi! :)
Ja nyt pääsen jälleen lempiosuuteeni eli kirjoittamaan sekalaisia huomioita ja havintoja paikallisesta elämänmenosta. Seuraavat kommentit koskevat sekä Luxembourgia että Ranskaa, josta minulla on nyt viikon mittainen laaja tietämys. :)
*Ilmasto: Sää ei ole kuin aina toukokuun, vaan pikemminkin lokakuinen. Lunta sataa muutaman millimetrin aina aika ajoin ja lämpötila on nollassa tai muutaman asteen sen molemmin puolin. Välillä täällä kuitenkin tuntuu olevan kylmempää kuin Suomessa, sillä kosteutta on ilmassa paljon ja kylmä ilma pääsee luihin ja ytimiin. Sisätilat eivät myöskään ole niin lämpimät kuin Suomessa, joten mukaan pakkaamani villasukat ovat tulleet tarpeeseen.
*Joukkoliikenne: Toimii! Luxista on hyvät yhteydet kaikkialle sekä lähelle että kauas, ja julkinen liikenne pelittää satunnaisista myöhästymisistä huolimatta mitä mainioimmin. Ja ennen kaikkea julkisilla liikkuminen on täällä äärettömän edullista. Esimerkiksi minun työmatkani Ranskasta Luxiin maksaa päivittäin 1,50€ tai 1,20€ (riippuen ostanko kertalipun vai maksanko matkakortilla) suuntaansa. Yhteyksiä on useita kymmeniä päivässä ja matka taittuu siisteillä kulkuvälineillä mukavasti. samalla tunnustettakoon, että on ihan hassua matkata päivittäin kolmessa maassa - bussini Ranskan puolelta Luxiin kulkee Belgian kautta. Luxista pääsee siis kätevästi ja edullisesti ulkomaille, mikä matkustamista rakastavalle minunlaiselleni köyheliinille on taivaan lahja. Suunnitelmissa on siis tehdä päiväretkiä lähiseudun kaupunkeihin joukkoliikennevälineitä hyödyntäen. Ajatuksenani on kevään mittaan tehdä visiitit ainakin Metziin, Nancyyn ja Verduniin (Ranska); Kölniin ja Trieriin (Saksa); Antwerpeniin, Brysseliin ja Brüggeen (Belgia) ja Amsterdamiin (Hollanti).
*Ranskalaisuus: Näkyy monissakin jutuissa, mutta ennen kaikkea hurjassa liikennekulttuurissa sekä leipomoissa. Autoja menee koko ajan joukkoliikenteestä huolimatta ja niillä ajatetaan lujaa. Ne myös pysäköidään miten sattuu eikä suojatielle pysäköity auto ole tavaton näky. Leipomoita ei myöskään katukuvasta puutu, sillä niitä on kirjaimellisesti kaikkialla. Niiden hauskuus ovat vakiasiakkaat, halvat hinnat ja niiden saumaton kuuluminen ranskalaiseen elämänmenoon. Aamuisin odottaessani bussia pysäkillä viereisessä leipomossa käy samoja asiakkaita joka aamu samaan kellonaikaan. He viipyvät boulangeriessa minuutin pari ja lähtevät sitten patonki kourassa jatkamaan työmatkaansa. Minäkin noudatin paikallista tapaa ja ostin viime perjantaina herkullisia croissantteja työpaikan lähileipomosta hintaan 1,10€/kpl. Ja jotain Ranskasta ja sen leipomokulttuurista kertoo sekin, että Longwyn Lidlissä on leipomo aulassa kaupan sisällä. Samaisesta leipomosta eräs paikallinen juoppo osti patongin ostettuaan ensin votkapullon ja tonicia kaupasta. Kuinka paljon enemmän ranskalaista voi tällainen käytös olla?
*Longwy: Vähän nuhjuinen, mutta herttainen pikkukaupunki Luxin rajan tuntumassa ja tämänhetkinen asuinpaikkani. Longwyssa on ollut asutusta jo vuosisatoja, sillä siellä on vanhoja linnoituksenraunioita, keskiaikainen kirkko (omistettu Pyhälle Dagobertille; joku viisas teologi valaiskoon, miksi häntä pidetään pyhimyksenä) ja 1700-luvulla rakannettu Hôtel de Ville eli kaupungintalo. Longwy on myös entinen kaivoskaupunki ja joskus ollut hyvinkin vilkas ja elinvoimainen. Nykyisin pirteä elämänmeno on muisto vain, sillä kadut ovat hiljaisia ja suurin osa ihmisistä käy Luxissa töissä. Kaupunki on kuitenkin omalla tavallaan oikein viehättävä kaikessa rapistuneisuudessaan ja siksi olen vähitellen tykästynyt siihen. Eikä pidä vähätellä sen sen kiinnostavia piirteitä, kuten Jeanne d'Arcin patsasta tyttökoulun edustalla tai vanhaa kaivostyöläisten rivitaloasutusta. :)
*Ruoka: Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä elämän nautinnoista yksi suurimmista. :) Ruoka on halpaa, hyvää ja sitä on saatavilla paljon. Croissantit, briochet, vaalea leipä, juusto ja viini maistuvat oikein hyvin, joten saan pitää varani kilojen kertymisen suhteen. Onneksi kaupassa myydään myös terveellisempiä elintarvikkeita, kuten edullisia hedelmiä ja vihanneksia sekä jopa saksalaista täysjyväleipää. Terveyden vaalimisesta huolimatta aion täällä asuessani ottaa ilon irti ranskalaisesta nautinnonhaluisesta suhtautumisesta ruokaan ja nauttia viinistä, voista (margariini on nynnyille!), juustosta, suklaasta ja vaaleasta leivästä. Erityisen suuresti rakastan briocheja tai petit pain au lait -leivonnaisia, jotka ovat pullan ja leivän välimuoto. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin kaikki tähänastinen ruoka on ollut oikein hyvää. Joten ainakaan toistaiseksi en ole suomalaisia elintarvikkeita ikävöinyt, vaan päinvastoin iloinnut täkäläisen ruoan edullisista hinnoista.
Tässäpä tämänkertaisia kuulemisia ja aaotoksia. Toivottavasti niistä on iloa teille, ainakin minusta on mukava kirjoittaa näitä huomioita tänne. Nyt palaan puuhieni ääreen ja jatkan ympäristöni havainnointia ja arkista eloa täällä, jotta saan uutta kirjoitettavaa. Haleja itse kullekin ja paljon rakkautta sinne talviseen Suomeen! XXX
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti